Kela saatana

Kansaneläkelaitos, mikä ihana tekosyy. Mikään ei nosta vitutuskäyrää niin pahasti kuin Kelan täti. Ainakin meidän asioitamme hoitaa täti, joka ansaitsisi  saada litsarin ostoskärryllä. Mieluiten jo heti aamusta. Joka päivä, myös pyhäpäivinä. 

Tämänpäiväinen kukkanen kuului, että koska muuten työttömällä puolisolla on ollut kesätöitä kahtena peräkkäisenä kesänä, se on jatkuvaa työtuloa joka vaikuttaa koko vuoden asumistukiin. Tämänpäiväinen puhelu olikin jo sitten kolmas puhelu etuuskäsittelijältä, jossa vaadittiin taas lisää liitteitä. Joka saatanan puhelun jälkeen olen toimittanut liitteet ja kysynyt, että tarvitsetteko enää muita liitteitä. Joka kerran vastaus on ollut ei. Siitä menee kuitenkin päivä tai pari, kun tulee taas uusi puhelu jossa mäkätetään siitä kun tarvitaan kuitenkin vielä sitä tai tätä. Tämänkin jatkuvan työtulon olisi voinut kertoa kaksi puhelua sitten, mutta silloin täti ei kai sitä itsekään tiennyt. 

Olen nyt kaksi kertaa napsahtanut Kelan tätöselle puhelimessa, ja tänään sanoin suoraan että pidän tämänkaltaista hyppyyttämistä kiusaamisena. Nyt minulle on varmasti laitettu joku hankalan asiakkaan merkintä, ja seuraavaksi luultavasti vaaditaan syntymätodistusta, toisen luokan syyslukukauden välitodistusta, passin numeroa, pankkitunnuksia, sekä todistusta siitä että kuulun ihmislajiin. 

Eniten näissä Kelan tätösissä ärsyttää se, että he katsovat tuensaajia nenäänsä pitkin vaikka itse elävät ihan samalla tavalla valtion kassasta syömällä. Tai oikeastaan vielä pahemmin, hehän tekevät sitä koko työuransa. Hyvin he ainakin varmistavat sen etteivät työt lopu, kun koko ajan keksitään uusia asioita mitä vaatia. Kelan pikkujouluissa lienee kisa, kuka keksii uusia hyviä tapoja kiusata asiakkaita. Kaikesta päätellen kisa on ollut menestyksekäs. Voin sieluni silmin nähdä miten sata hennavärjättyä kananpersekampausta hytkyy kun leivotaan kämmenillä polviin kaikesta siitä ilosta ja oivalluksen riemusta.  

Toisinaan törmää uutisiin, missä kerrotaan etteivät suomalaiset hae niitä tukia joihin ovat oikeutettuja. Vähänkö on ihme?

Lakonisesti tervetuloa!

Tervetuloa seuraamaan elämää, joka on Väärin Eletty. Minä olen Miu. Jotta aloituspostaus sisältäisi mahdollisimman paljon ennalta-arvattavuutta, teen sen minkä likimain jokainen bloggaaja tekee ensimmäisessä postauksessaan, eli: "antakaahan kun kerron vähän itsestäni". 

Siispä kerron elämästäni:

- Olen 30-vuotias. 

- Opiskelen. 

- Perheeseen kuuluu aviomies ja kaksi kissaa.

- Perheeseen ei kuulu lapsia.

- Toinen kissa on järjenköyhä tutkimusmatkailija ja toinen kuuntelee mieluiten Kolmen Tenorin joululevyä. Kissan mieliksi levyä soitetaan aina toisinaan, olipa kesä tai talvi. 

- En varsinaisesti harrasta mitään. Pelaan paljon tietokonepelejä ja luen paljon kirjoja. Vähiä rahojani säästelen matkusteluun. 

- Olen melko saamaton. Koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, suurin osa asioista jää minulta puolitiehen. 

- En ole muodikas, trenditietoinen tai aikaani seuraava. 

- Olen armoton Italia-friikki. 

Miksi elämäni on sitten Väärin Eletty? 

Koko elämäni olen kompastellut läpi osuen liki jokaiseen kuoppaan mikä tielle on sattunut, enkä ole koskaan oikein tiennyt itsekään mitä olen halunnut. Lukion jälkeen menin yliopistoon täysin väärälle alalle, vaihdoin ammattikorkeaan täysin väärälle alalle, ja nyt olen ammattiopinnoissa oikealla alalla, vaikka alan työllisyys onkin romahtanut pohjalukemiin (opintojen alussa oli vielä selvää, että töitä on kaikille niin paljon kuin haluaa tehdä, mutta koko ala koki viime vuonna suuren murroksen). Opintoasteiden välissä olen ehtinyt sairastaa niin nipun fyysisiä sairauksia kuin vakavaa masennustakin. Väärin Eletty.

Meillä ei ole lapsia. Meille ei tule lapsia. Emme voi niitä saada, mutta emme toisaalta kyllä haluakaan. Ennen halusin ja surin, mutta kun elimistöni oli tasapainottunut ehkäisyhormoneista ja sittemmin lapsettomuushoidon hormoneista, havahduin taas omaksi itsekseni ja kiitin onneani ettei niitä tullutkaan. Ennen hormonaalista ehkäisyä en halunnut lapsia. Nyt en halua lapsia. Siinä välissä olin pimpom. Hassua kyllä, ympäristö odottaa minun surevan lapsettomuutta, itkevän katkeruuttani jokaisen sukulaistädin olkapäätä vasten ja toivoo että ulisisin ja repisin omia ja toisten hiuksia - koska Kaikkihan haluavat lapsia! On epänormaalia olla haluamatta lapsia! Väärin Eletty! 

Minä olen se outo hyypiö joka ei meikkaa, kaivelee kuoppia, ajeluttaa niissä kuopissa radio-ohjattavaa autoa, ostaa nivaskan samanlaisia paitoja ja housuja jottei tarvitsisi miettiä mitä aamulla yllensä vetää, ei katso televisiota, kuuntelee barokkimusiikkia ja klezmeriä, kyselee outoja kysymyksiä väärään aikaan, ei käy muotijumpissa, piirtelee karttoja mielikuvitusmaailmoista, muistaa ison nivaskan hyödyttömiä mutta mielenkiintoisia nippelitietoja mutta unohtaa paljonko kello oli kaksi sekuntia sitten. Ehkä tällaisella naikkosella on yhtä outo mies?* Kyse ei ole erikoisuudentavoittelusta tai itsensäkorostamisesta, vaan minulle on usein sanottu että olen vähän kummallinen, ja varsinkin jotkut sukulaiset ovat sitä mieltä että allekirjoittanut toimissaan ja kiinnostuksissaan voisi olla normaalimpikin (eli siis naisellisempi, mitä eivät ole uskaltaneet sanoa ääneen). Väärin Eletty! 

On paljon pikkuseikkoja miksi elämäni on Väärin Eletty, mutta ehkä ne selviävät ajan mittaan. Blogihan on vain arkipäiväisiä huomioita ja niistä jaarittelua, mitä oikein odotitte?

* "Kyllä on. Terveisin Sen Mies."