Rooman matka sujui hyvin. En ole kirjoittanut aikoihin koska ennen matkaa oli kaikenlaista häslinkiä (suomeksi: olin uppoutunut omiin maailmoihini) ja matkan jälkeen meni vain pari päivää palautuessa, minkä jälkeen piti ajella Helsinkiin miehen serkun häihin. Aivan ihanat häät, mutta viisi tuntia suuntaansa appivanhempien kanssa samassa autossa ei tehnyt mielenterveydelle kauhean hyvää (saatiin taas kuulla ja kokea sellaisia helmiä, että). Ja häiden jälkeen onnistuin päräyttämään itselleni flunssan, josta olen nyt toipumassa.
Mutta se Rooma. Aijai. Oli se kyllä ihana paikka, sellainen joka täytyy käydä kokemassa edes kerran elämässä, olkoonkin että Italian ykkönen on minulle aina ja ikuisesti Firenze. Oli tautisen kuuma (päivällä 35-40 astetta) ja jalat olivat kovilla: kävelemistä tuli vaikka julkisilla liikkuikin paikasta toiseen, ja julkinen liikenne oli kerran puoli päivää lakossa jolloin piti kävellä joka paikkaan. Kartalla ei-niin-pitkiltä tuntuneet välimatkat tuntuivatkin paljon pidemmiltä, kun kyseessä on aika mäkinen kaupunki ja lämpö huiteli niin korkealla. Väsyneitä jalkoja ja kuumuutta saattoi kyllä aina paeta kahvilaan tai gelateriaan, joita oli kyllä joka nurkalla ja hinnat olivat halvat. Jäätelöä ja muuta hyvää syömällä tuli kyllä kasvatettua elintasokumpua viikossa ihan ruhtinaallisesti. Kilomäärää en raaski tässä yhteydessä mainita.
En ole vielä käsitellyt kameralla ottamiani kuvia, mutta ennen reissua liityin hetken mielijohteesta Instagramiin, joten esimakuna laittelen tänne tekstin väliin muutamia instassa julkaisemiani matkakuvia. Täytyy sanoa että olisi pitänyt liittyä instaan jo paljon aikaisemmin. Kuvallinen ilmaisu tuntuu minulle hyvin luontevalta tavalta jakaa pieniä arkielämän asioita. Isommista jutuista kertomiseen sopii paremmin kirjoittaminen.
Täytyy tässä vaiheessa sanoa että minijärkkäri oli erinomainen hankinta, joka lisäsi matkustusmukavuutta tuntuvasti. Ei tuntunut sellaisen kanniskelu missään. Ison ammattijärkkärin raahaaminen tuolla helteessä ja ylämäissä olisi taatusti tehnyt minut hullu(mma)ksi. Eikä tarvinnut vatuloida, sen kun vain räpsi kuvia ja vaihtoi parilla napin painalluksella asetuksia jos halusi.
Varsinainen matkakertomus seuraa lähiaikoina, kuvien kanssa. Nyt kun lopultakin saa levätä ja palautua eikä tarvitse mennä mihinkään.
