En ole kirjoittanut melkein kuukauteen. Olen ollut siihen liian väsynyt ja niin kiinni omissa ongelmissani ettei ole riittänyt paukkuja kirjoittamiseen. Mutta nyt olen taas nousemassa kuopasta ylös. Kuoppa saattoi minut takaisin hoidon piiriin, mikä taas käynnisti paperisodan Kelan kanssa. Lääkärikin kirjoitti vääränlaisen lääkärintodistuksen (kirjoitti A-lausunnon kun olisi pitänyt olla B) mikä ei kelvannut Kelalle, joten nyt sitten heitellään papereita eestaas ja toivotaan että joku kelpaisi.
Kuopassa ollessani saatoin nukkua suurimman osan päivästä ja lopun päivää istua sohvalla Netflixiä läppärillä tuijottelemassa (ne ovat kaksi helpointa tapaa pysyä erossa omista ajatuksistaan). Nyt olen taas jaksanut tehdä muutakin. Viikkoja kestäneen kooman jälkeen minulla oli jostakin syystä eilen aivan erityinen tarmonpuuska. Siivottiin kellarikomero (ja täytettiin varmaankin puolet taloyhtiön roska-astioista), minkä lisäksi paketoin kaikki lahjat, askartelin loput joulukortit, raivasin vaatekaappiin tilaa ja lajittelin kierrätykseen menevää tavaraa, pesin pyykkiä, asensin uuden tulostimen ja kävin kaupungilla asioilla, noin muutamia mainitakseni. Tuleva joulu alkaa lopultakin piristää. Itsenäisyyspäivänä leivottu piparisatsi on jo melkein lopussa, pitää kohta leipoa uutta. Ylihuomenna haemme kinkun.
Meille on tullut uutta härveliä. Mies innostui hankkimaan uuden pelikoneen, ja nyt sitten pyörii Witcher kolmoset ja GTA vitoset. Kelpaa kyllä autoja varastella ja lohikäärmeitä listiä 27 tuuman näyttöä tapittaen. Näyttö on miltei yhtä iso kuin vanha televisiomme. Niin, meille tuli myös uusi televisio. Edellinen kyllä toimi, mutta tuntui kiehtovalta ajatukselta päästä katsomaan Netflixiä isolta ruudulta sohvalla istuen. Aikaisemmin piti joko valita sohva ja huutaen puuskuttava läppäri, tai sitten pelikone ja toiselle epämukava tuoli. 28-tuumainen kuvaputkitöllö pääsee eläkkeelle, tilalle tuli 40-tuumainen älytelkkari. Toiset haukkuvat 40-tuumaisiakin postimerkin kokoiseksi, mutta meille tuo on iso. Isompaa ei tuohon telkkarille jääneeseen koloseen edes mahtuisi.
Tavallaan harmitti luopua tuosta kuvaputkitöllöstä. Se on palvellut niin hyvin. Ostin sen käytettynä kolmella kympillä vuonna 2007. Vannoin etten vaihtaisi sitä pois ennen kuin se menee rikki. En pitänyt lupaustani. Toimivana se piru lähtee kierrätykseen. Nyt oli sopiva hetki uuden hankkimiseen. Harmitus väheni huomattavasti kun huomasin miten hillittömän hyvä kuvanlaatu uudessa telkassa on (paljon parempi kuin mitä tuo kuva antaa ymmärtää). Ja kun puhelimen avulla voi pyörittää töllössä Youtube-videoita hd-laatuisena, niin harmitus väheni olemattomiin. Ajatelkaa. SinäTuubaPaskaa 40-tuumaiselta näytöltä. Yle Areenakin on telkkarissa omana sovelluksenaan, ei tarvitse tietokonetta sitäkään varten avata. Ja kaikki kodin älylaitteet leikkivät keskenään kiltisti. Voiko ihminen vähäpätöistä elämäänsä enää mukavammin tuhlata?
Vielä kun kissa ei enää yrittäisi kiivetä uuden television päälle. Kuvaputki oli siitä kätevä että kissa istuskeli sen päällä ja hyppäsi siitä kirjahyllyjen päälle. Nyt eläinparka ei käsitä miksi se ei enää pääse telkkarin päälle, mutta se ei valitettavasti estä sitä yrittämästä. Saa nähdä, onko meillä jouluna ehjää televisiota.
