Tauon jälkeen

Jotenkin huomaamattani ajauduin pitämään blogista pientä kesätaukoa. Ensin en neppailultani muka joutanut ja sitten sairastuin johonkin virusperäiseen joka toi kovan kurkkukivun ja vei äänen ensin kokonaan ja edelleenkin osittain. Kurkussani on myös joku proppu jonka sairaanhoitaja sanoi poistuvan itsekseen mutta kaiken tietävät vauva-, kaksplus-, ja suoli24-palstat ovat täyttyneet neuvoilla siitä miten ne pitää poistaa itse kun eivät lähde omia aikojaan. Haluaisin että se lähtisi hiiteen, koko ajan nielaistessa tuntuu kuin siellä olisi roska. Olin niin hölmö että menin tökkimään sitä ohjeiden mukaisesti, jolloin se painui vain syvemmälle nielurisojen sisään. Nyt vituttaa. Jospa se nousisi sieltä pois ja lähtisi itsekseen. Minun tuurillani vaatinee varmaankin jotain yökkäysrefleksejä herättelevää lääkärinhoitoa.  

Kävin tänään työkkärissä kohtaamassa ikioman työkkärin tätini ensimmäistä kertaa silmästä silmään. Kättelykurssien ja aivottomien työpajojen uhka on ainakin toistaiseksi siirtynyt pois yltäni. Parin päivän päästä saan tehtyä työmarkkinatukihakemuksen ja siirryn käkkimään työmarkkinatuelle. 

Noin muuten olen viettänyt kesää ja yrittänyt olla ajattelematta syksyä. Lopultakin pääsi uimaan, joten olen uinut paljon. 30 asteen helle tuntuu mukavalta. 

Voi jeesus tuota proppua, miten saatoin olla niin typerä että menin sorkkimaan sitä? Nyt en pääse siitä varmastikaan kotikonstein eroon. Ja minä kun inhoan aivan erityisesti kaikkia kurkkuvaivoja (mistä syystä yritinkin sitä häätää). 

Tunteiden possujuna

Elämä on ollut melko staattista viimeisen viikon. Lähinnä olen kieriskellyt itseinhossa ja -säälissä, tuntenut suurta arvottomuutta ja huonommuuden tunnetta. Viimeinen kuntoutustukikuukausi on alkanut. Jotenkin tuntuu että nyt minut sitten tuupataan selviämään oman onneni nojassa vaikka minulla ei ole voimia kannatella itse tätä korttitaloa jota toiset elämäksikin kutsuvat. 

En oikein enää edes tiedä kenelle puhua asiasta. Omahoitaja on jo kauan sitten laskeutunut sille "pitää vain ajatella positiivisesti" -linjalle, eikä siitä kontaktista ole ollut enää mitään apua. Luulen, että hänestäkin tuntuu ettei hän osaa enää olla avuksi minulle. Tuntuu, että tässä ollaan nyt jonkinlaisen suuren ja tuntemattoman edessä. Työkkärin kuntoutuspuolen tätösen pitäisi soittaa minulle noin viikon päästä ja sitten katsotaan miten asiat etenevät. Pelkään että tästä eteen päin moni asia tulee olemaan todella vaikeaa. Ja todella paskaa. 

Kun ajattelen tulevaisuutta, masennun entistä enemmän. Ei ole mitään tulevaisuutta mitä ajatella, lähinnä loputtomia harmaita päiviä ja toinen toistaan seuraavia virastokäyntejä, katsomista vierestä kun toisilla menee hyvin. Odotan enää joulukuun Prahan matkaa, sen matkan jälkeen en tiedä milloin pääsemme seuraavan kerran matkalle, koska tulot tippuvat aika radikaalisti ensi kuun alusta. Tämä ainoa suuri henkireikäkin poistuu siis takavasemmalle määrittelemättömäksi ajaksi.

Nyt viikonloppuna oli kyllä kivaa. Kävimme eilen lauantaina Kuopiossa ostamassa Ikeasta työtuolin ja kävimme Kuopion torilla pyörimässä ja kahvilla erinomaisessa kahvila Kanelissa (nöyrä ja vaatimaton mielipiteeni on, että Kaneli on paras ja tunnelmallisin kahvila koko maassa). Olisimme käyneet myös Delicossa syömässä gelatot, mutta Delico on mennyt konkurssiin. Delico oli investoinut Matkuksen ostoskeskuksen sivutoimipisteeseen suuren summan ja solminut viiden vuoden vuokrasopimuksen, mutta kauppakeskuksen asiakasvirrat eivät olleet sitä mitä luvattiin eikä sopimusta saanut purettua, joten yritystoiminta ei enää kannattanut. Niin suuri harmi, ihan mahtava paikka ja herkulliset gelatot jotka veivät kielen mennessään. 

Tänään kävimme mökillä kun oli niin hyvä sää. Vesi ei ollut vielä niin lämmintä että olisin uskaltautunut uimaan (mies kyllä ui, mutta hän onkin sitä tyyppiä joka on Siperiassakin alasti kun siellä on niin kuuma). Ehkä viikon päästä, jos nämä säät jatkuvat. Sen sijaan kyllä kahlailin vedessä ja katselin pikkukaloja, valokuvasin näkinkenkiä ja nautin maisemista. Vielä löytyi kaupasta parsaakin grillattavaksi. 

Iloinen - masentunut - iloinen - masentunut - iloinen. Melkoinen vuoristorata. Haluaisin vaihteeksi possujunaan.