Jotenkin huomaamattani ajauduin pitämään blogista pientä kesätaukoa. Ensin en neppailultani muka joutanut ja sitten sairastuin johonkin virusperäiseen joka toi kovan kurkkukivun ja vei äänen ensin kokonaan ja edelleenkin osittain. Kurkussani on myös joku proppu jonka sairaanhoitaja sanoi poistuvan itsekseen mutta kaiken tietävät vauva-, kaksplus-, ja suoli24-palstat ovat täyttyneet neuvoilla siitä miten ne pitää poistaa itse kun eivät lähde omia aikojaan. Haluaisin että se lähtisi hiiteen, koko ajan nielaistessa tuntuu kuin siellä olisi roska. Olin niin hölmö että menin tökkimään sitä ohjeiden mukaisesti, jolloin se painui vain syvemmälle nielurisojen sisään. Nyt vituttaa. Jospa se nousisi sieltä pois ja lähtisi itsekseen. Minun tuurillani vaatinee varmaankin jotain yökkäysrefleksejä herättelevää lääkärinhoitoa.
Kävin tänään työkkärissä kohtaamassa ikioman työkkärin tätini ensimmäistä kertaa silmästä silmään. Kättelykurssien ja aivottomien työpajojen uhka on ainakin toistaiseksi siirtynyt pois yltäni. Parin päivän päästä saan tehtyä työmarkkinatukihakemuksen ja siirryn käkkimään työmarkkinatuelle.
Noin muuten olen viettänyt kesää ja yrittänyt olla ajattelematta syksyä. Lopultakin pääsi uimaan, joten olen uinut paljon. 30 asteen helle tuntuu mukavalta.
Voi jeesus tuota proppua, miten saatoin olla niin typerä että menin sorkkimaan sitä? Nyt en pääse siitä varmastikaan kotikonstein eroon. Ja minä kun inhoan aivan erityisesti kaikkia kurkkuvaivoja (mistä syystä yritinkin sitä häätää).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti