Olen ollut edelleen saamaton kirjoittaja. Lupaan tsempata. Kohta ei ole muutakaan tekemistä. Myönnän, että aika on mennyt paljolti löysäillessä, mutta ihan täysin toimetonkaan en ole ollut. Sienessä on käyty ahkerasti, kaupan päälle on tullut anopilta perinteiset "miten muka voitte viihtyä kerrostalossa" -keskustelut ja miehen veljeltä taas perinteinen satsi käytöstapojen puutetta ja ärsyttävää itsekeskeisyyttä. Ainakin on tullut sieniä, enemmän kuin koskaan ennen. Pakastimet ovat kirjaimellisesti ääriään myöten täynnä.
Viikko sitten kävimme keskiaikamarkkinoilla Savonlinnassa. Järjestäjät toivovat että tapahtumasta tulisi jokavuotinen, ja käytyäni markkinoilla niin toivon minäkin, hartaasti. Tiivistettynä siellä oli mukavaa, hauskaa, jännittävää, mieltälämmittävää ja tunnelmallista. Viikinkien taistelunäytöksiä, oikeita ritarien hevosturnajaisia näytelmineen, miekan- ja tulennielijä, silmänkääntäjä, keskiaikaista musiikkia, luentoja, kunnon wanhan ajan markkinatunnelmaa rattoisassa Olavinlinnan ympäristössä. Markkinoilta siskoni osti minulle ihanan, koristeellisen suurennuslasin ja sai minut vääntelemään käsiäni, eihän nyt minulle sellaista olisi tarvinnut! Vaalin sitä suurennuslasia hellyydellä, se on juuri sellainen jonka voisi kuvitella velhon tai alkemistin hämyiseen työhuoneeseen. Sellainen, jolla tarkastellaan vanhoja loitsuja kellastuneilta papereilta kynttilänvalossa. Täytyykin ottaa siitä kuva.
Sitten kuvakimaraan. Laitoin laajemman satsin kuvia flickriin, mutta koska olen siellä omalla nimelläni, en ainakaan vielä toistaiseksi raaski laittaa suoraa linkkiä tänne (nokkelimmat pokkelimmat tietysti osaavat minut sieltä näiden avulla etsiä, mutta sallittakoon se ilo heille). Tässä kuitenkin pienet valitut palat.
Kulkue lähti kauppatorilta.
Taistelupoppoo Faravidin Sudet. Minäkin haluan tuollaiset vermeet. Hemmetin hienot.
Härkätien Leikarit soittivat keskiaikaista musiikkia kauniisti ja tunteella.
Jonglööriduo Faysasin toinen taituri esiintyi musiikin tahtiin.
Silmänkääntäjä Martti Simonmartti kutsuu ihmisiä lähemmäs katsomaan sitä mitä he eivät näe. Oli kyllä hauska mies ja hyvä esiintyjä, ja tietysti taitava taikuri. Paria temppua olen miettinyt pääni puhki viimeisen viikon enkä ole keksinyt miten hän on voinut ne suorittaa.
Faravidin susien taistelunäytös. Ei mitään kevyitä varusteita kannettavaksi (näytöksen jälkeen niitä sai käydä ropeltamassa), pelkkä kypäräkin painoi useamman kilon kaikista miekoista ja rengaspanssareista nyt puhumattakaan. Teki mieli pistää kypärä päähän, tarttua miekkaan ja rientää suorittamaan sankaritekoja.
Rohan tallit Kemiönsaaresta esittivät turnajaisnäytelmän. Tuli vielä suurempi hinku pukeutua haarniskaan, hypätä hevosen selkään ja lähteä suorittamaan vielä lisää sankaritekoja. Olen erityisen ylpeä tuosta kuvasta, missä ritari iskee miekalla sipulin aatelisen päästä. Näppärä temppu täydessä laukassa. Peitset menivät turnajaisissa säpäleiksi, aatelisilta napsittiin peruukkeja miekalla ja kruunusta taisteltiin.
Lupaan tässä ja nyt että jos voitan lotossa, muutan vuodeksi tai pariksi lähelle Rohan talleja ja käyn kaikki heidän keskiaikaiset ratsastuskurssinsa. Olen aina haaveillut siitä että osaisin itse miekkailla ja ampua jousella hevosen selästä. Esteratsastukseen oli kuitenkin tyytyminen, ei tuollaisia ollut silloin kultaisella 90-luvulla. Ei ainakaan siellä missä minä asuin.
Ps. Yritin tasata noita kuvatekstien reunoja, mutta Blogger ei totellut. Hiivatin Blogger, kyllä minä niin mieleni pahoitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti