Berlusconi-yskä

Joulu meni taas liian nopeasti. Kinkku alkaa tulla jo korvista ulos, samoin juustot. Pakko ruveta jatkojalostamaan ja tehdä tänään vaikka kinkulla ja juustolla täytetty frittata, pyöräyttää jonakin päivänä kesäkurpitsalasagne ja kuutioida loppu kinkku pakastimeen patoja varten. Noille juustoille on vain tosi hankala keksiä mitään sovellusta missä niitä menisi kerralla paljon. Joulupöydässä meillä oli muita juustoja joita ostimme kauppahallin juustopuodista ja joita vanhempani toivat oman kaupunkinsa vastaavasta, ja ne menivät nopeasti. Saimme kuitenkin kaksi Valion juustolaatikkoa lahjaksi, joten nyt niille itseään toistaville ja keskenään samanmakuisille Polareille ja Salaneuvoksille ja Oltermanneille olisi löydettävä joku käyttötarkoitus. Yleensä asiassa ei olisi ongelmaa koska juustoilla tuppaa olemaan pitkä säilymisaika, mutta jostain syystä Valio on laittanut näihin lahjalaatikoihinsa sellaisia eriä jotka ovat menossa vanhaksi jo vuodenvaihteessa. Mikä helvetin järki siinä on, kysyn vaan? 

Lahjoja tuli niin ettei tässä tiedä miten päin olisi. Siskoni oli tehnyt meille metallipajassa ihanan kissakoristeisen tuuliviirin jossa on meidän nimemme, minkä lisäksi hän oli tehnyt metallista pikkuisen kullatun vesinokkaeläimen ja pikkuisen kullatun viikingin. Vanhemmiltani saimme rommirusinajuustoa ja kuminajuustoa, viiniä, sekä hienon, vanhan messinkikynttilänjalan joka sopii senkin päälle kuin nyrkki silmään. Appivanhemmilta saimme yhteiseksi lahjaksi uudet tyynyt ja juustolaatikon, minkä lisäksi minä sain puolen vuoden tilauksen Kodin Kuvalehteä ja mies Veikkauksen arpapaketin (ei voittoja). Miehen veljeltä saimme sen toisen juustolaatikon. Ystävältäni saimme kauniin rasian herkullisia torroneja. Nyt jäin miettimään että en kai vain unohtanut mitään? Toivottavasti en. 

Aattona yritti kovasti puskea kuumetta, mutta särkylääkkeen voimin sain ajettua sitä alas. Yskä ja nuha olivat tulleet kylään jo aikaisemmin, ja joulupäivänä yskä paheni suorastaan raamatullisiin mittoihin. Nyt tässä on yskitty lähes tauotta yötä päivää sellaista repivää, viktoriaanisen ajan keuhkotautisen hiilikaivostyöntekijän yskää. Onnistuin jopa vasemman kylkeni reväyttämään yskiessä, mikä ei ole tehnyt yskimistä ainakaan miellyttävämmäksi. Olen yrittänyt lepytellä sitä yskänlääkkeellä, teellä, glögillä ja Chartreusella, mutta yskä tuntuu olevan sitkeämpi kuin tulospalkkauksella työskentelevä myyjä. Tai kuin Silvio Berlusconi: on tullut jäädäkseen, takertuu kiinni, pyrkii valta-asemaan keinolla millä hyvänsä eikä mikään sitä nitistä. On myös yhtä nolo ja haitallinen niille jotka joutuvat siitä kärsimään. Myös mies on saanut hirveän pumpputermosnuhan ja yskän, vaikka mies on kipeänä äärimmäisen harvoin, yhdessäolovuosiemme aikana ollut ehkä kahdesti. 

Uudenvuodenaattona ei ole tarkoitus tehdä yskimisen lisäksi mitään erityistä, jos kumpikin on tässä kunnossa. Katsotaan lisää Game of Thronesia, mitä ollaan tehty jouluaaton jälkeiset päivät muutenkin. 

Toivotus hyvän joulun

Niin että hyvää vaan, kaikille. Matkakuvat ja -höpötykset siirtyvät jonnekin välipäiville. Tässä on sairasteltu, siivottu, leivottu, menetetty hermoja tuolla jouluruuhkassa ja ajeltu ristiin rastiin. Viimeksi tänä aamuna oli lämpöä 37,6. Särkylääkkeillä olen ajanut sitä tehokkaasti alaspäin, mutta on silti sellainen semihontelo olo. Uskon paranevani huomiseksi, vaikka jo pidempään seuralaisinani viipyneet yskä ja nuha varmaan jäävät edelleen. 

On itse kaadettu kuusi, luomusian ahteri jääkaapissa odottamassa pääsyä uuniin, keskeltä katkennut hedelmäkakku (ei haittaa, syön sen silti), pipareita, suklaamanteleita ja panforte di Siena. On juustoja (vähän liikaakin, itse ostettiin ja kolmelta eri taholta saatiin myös lahjaksi) ja kalaa ja glögiä ja vaikka mitä. Tänään vielä pitäisi brigadeiroja pyöräyttää. Meitä on lahjottu hämmentävän isoilla paketeilla vaikka emme taatusti ole olleet niin kilttejä. Joulu voi nyt tulla. 

Lopuksi vielä korttia tehdessä syntynyt oheistuote: kentauriporojoulupukki, joka oksentaa jouluherkkuja ja kakkii koristeita. Myyttinen olento jolla on supervoimia ja johon tiivistyy joulun taika. 

Lomaltapaluu ja jouluvalmisteluja

Terveisiä Prahasta! Tässä sitä ollaan taas, ei hajonnut auto eikä pudonnut lentokone, emme tulleet ryöstetyksi ja kaikki sujui kaikin puolin mallikkaasti. Oli se hieno kaupunki kaikin puolin. Laitan tähän postaukseen pari ennakkokuvaa, en ole vielä ehtinyt käsitellä kuvia sen enempää, tänään tein Lightroomissa pientä esivalintaa. 

Ekaksi täytyy sanoa, että hotellihuone oli hulppea. Emme ole ennen olleet neljän tähden hotellissa (vain kolmen ja kahden). Huoneessa olisi voinut järjestää pienimuotoiset olympialaiset ja sänkykin oli isompi kuin meillä kotona. Huomasi kyllä että hotelli oli italialaisen omistama, kaikki oli saman tyylistä kuin siinä hotellissa jossa olemme olleet Firenzen reissuilla, nyt vain oli isompi huone ja aamiaisella oli tarjolla hervoton valikoima kaikkea jokaiseen makuun. Metroasema ja ratikkapysäkki oli sadan metrin päässä hotellista, joten liikkuminen ympäri kaupunkia oli helppoa ja nopeaa. 

Itse kaupunkikin oli oikein mainio. Vanhankaupungin aukion joulumarkkinoilla oli vaan aika kovat hinnat ja varsinkin viikonloppuna älytön tungos, mutta muuten oli kyllä rattoisaa, jättimäinen joulukuusi ja tarjolla monenlaista herkkua joita tuli mätettyä ja kivoja tavaroita (joita en kyllä sieltä raaskinut ostaa). Koko kaupunki oli täynnä isompia ja pienempiä joulumarkkinoita, tuntui että jokaiselle pienellekin aukealle oli pystytetty omat markkinat. Hotellimme lähettyvillä oli kirkko jonka pihamaalle oli pystytetty todella tunnelmalliset pienet markkinat, ja hinnatkin olivat sekä herkuissa että tavaroissa likimain puolet halvempia kuin vanhankaupungin markkinoilla ja kävijätkin miltei kaikki paikallisia eivätkä turisteja. Sieltä ostin itselleni kivan piparimuotin, muutamia joulukuusen koristeita sekä tsekkiläistä hunajaviiniä jota siellä on tapana juoda jouluisin lämpimänä samaan tapaan kuin glögiä. 

Paljonhan siellä oli nähtävää ja koettavaa ja paljon jäi näkemättäkin, eipähän se yhdeksän päivää millään kaikkeen riitä (ja kansallismuseokin oli remontin takia kiinni, mikä harmi). Tunnetuimmat nähtävyydet olivat tupaten täynnä, mutta sitten taas monissa museoissa, pienemmissä kirkoissa ja vähemmän tunnetuissa kohteissa oli paljon vähemmän porukkaa ja saimme olla välillä jopa ihan kahdestaan museoiden salivalvojien kytättävänä. Kutná Horan pikkukaupungissa vietimme yhden päivän, sinne oli tunnin junamatka ja rautatieasemalta sai menopaluulipun kahdelle hengelle noin 350 korunalla (en muista tarkkaa summaa, mutta sitä luokkaa) eli noin 12 eurolla. Kolme euroa per henkilö per suunta, olisipa täälläkin junamatkailu yhtä halpaa! 

Ainoa pieni pettymys oli juutalainen kaupunginosa, tai oikeammin se ettei sitä varsinaisesti ollut. Opaskirjassa sitä hypetettiin jonkin verran, mutta synagogat olivat yhtä lukuunottamatta muutettu muistomerkeiksi ja museoiksi, niissä vierailusta kiskottiin aika suolainen hinta (varsinkin siitä yhdestä joka ei ole museo), eikä niissä saanut korkeaa hintaa vastaan edes ottaa valokuvia (mikä oli sääli, koska etenkin espanjalainen synagoga oli suorastaan itkettävän hieno, kannattaa katsoa Googlesta kuvia). Alueen harvat juutalaiset ravintolat olivat järkyttävän hintaisia turistirysiä. Krakovassa ja Budapestissa oli persoonalliset ja omaleimaiset juutalaiskaupunginosat, joissa oli käytössä olevia synagogia, juutalaisten kauppoja, kulttuurikeskuksia ja edullisia mutta laadukkaita paikallisten suosimia ravintoloita. Nämä kaikki puuttuivat Prahan juutalaiskaupunginosasta tyystin. 

Toinen ikävä juttu oli se, että kahviloissa ja ravintoloissa tupakointi on Tsekissä edelleen laillista. Käsittääkseni ensi vuonna tulee lakimuutos voimaan ja savuttelu loppuu, mutta jo nyt savuttoman ravintolan ja kahvilan löytäminen on helppoa, koska lain mukaan ovessa pitää olla näkyvällä paikalla tarra saako paikassa polttaa vai ei, ja savuttomien ravintoloiden osuus on jo omien laskelmieni mukaan miltei puolet. 

Muuten kyllä suosittelen lämpimästi vierailua Prahassa. Koska oltiin Böömissä (Bohemia), oltiin boheemeja ja nautittiin elämästä. Hyvää ruokaa ja juomaa, paljon kulttuuria ja ihanaa elämää. Joka puolella oli todella kaunista, arkkitehtuurissa oli nähtävillä kaikkea keskiajasta art nouveauhun, uusia rakennuksia oli todella harvassa. Kunhan nyt jouluvalmisteluiltani kerkeän niin laittelen kuvia. Vielä on piparit ja kakut leipomatta, ja tänä vuonna joulun kahvipöytään tulee jouluhalon tilalle panforte di Siena. 

Ja joulusta näyttäisi vielä tulevan valkoinen! Hyvä niin.

Katastrofikatsaus

Saavuimme sunnuntaina matkan välietappiin eli vanhempieni luokse. Mies on käynyt eilen ja tänään täältä käsin töissä, kun työpaikka sijaitsee suurin piirtein meidän kotimme ja vanhempieni kodin puolivälissä. 

Ihmettelen, että missä se yleensä potemani kova matkakuume nyt taas luuraa? Sama juttu kuin kahdella edellisellä matkalla: muutama päivä ennen reissua tulee fiilis että kun nyt saisi olla ihan vaan kotona. Vasta sitten kun lähdemme taittamaan matkaa kohti Helsinkiä ja lentokenttää, mieli tulee täyteen iloista odotusta. Siinäkin vaiheessa kun matkaan on vielä kuukausi tai enemmän, ilo on suuri. Mutta nämä viimeiset päivät ennen lähtöä kehtuuttavat jostain mystisestä syystä. Itse matkalla on aina tähän tasti tavannut olla todella mukavaa, ja toivottavasti on tälläkin kerralla, mutta tällainen lähtötahma on ilmestynyt kuvioihin mukaan. En osaa sanoa johtuuko iästä vai mistä, vielä pari vuotta sitten tuli oltua ihan liekeissä matkalippujen ostamisesta aina siihen asti kun kotona pesi reissun jälkeen matkapyykkejä (ja vielä sen jälkeenkin). 

Olen täällä ollessani kärsinyt vähän tekemisen puutteesta. Omassa kotonaan sitä puuhailee huomaamattaan kaikenlaista, mutta täällä sitä ei osaa oikein mihinkään ryhtyä. Enimmäkseen olen vain lueskellut ja tarkistanut muutamien museoiden ja kirkkojen aukioloaikoja ja lippujen hintoja. No sen verran olen saanut aikaiseksi että löysin paikallisesta Citymarketista joululautasliinat, mutta muuten olen kuhninut päivät tekemättä oikeastaan mitään. 

Vähän on ehkä sellaista perinteistä kauhunsekaista odotusta ilmassa, että sujuuko alkumatka niin kuin Strömsössä. Mielessäni olemme saaneet auton hajalle moottoritielle, myöhästyneet lennolta, pudonneet jonnekin päin Eurooppaa koska ilman transponderia lentävä venäläinen kuljetuskone on törmännyt lentokoneeseemme, jääneet ilman majapaikkaa koska hotellivaraus ei olekaan jostain syystä mennyt perille, ja niin edelleen. Tässähän voisi ruveta harkitsemaan ammatiksi jo jonkinlaisia kriisinhallintatehtäviä. Ei mitään niin kamalaa ettenkö olisi onnistunut kuvittelemaan sen jo etukäteen ja miettinyt mitä sitten tulee tehdä. Yritys voi kertoa minulle nykytilanteensa ja minä keksin kyllä kaikki mahdolliset katastrofit joihin se voi joutua. 

Huomenna sitten Prahaan. Kotiin palaamme 14. päivä, blogiin töräyttelen ehkä vähän sen jälkeen.