Rooma, osa 2

Joo. Jatkuu. Viivästyikö? No joo. Oho. Oli tekemistä, nukuin jne. No niin, asiaan.

Trastevere. Vaikka olisit miten lyhyellä lomalla tahansa, älä jätä tätä kaupunginosaa väliin. Trasteverea hypetetään matkaoppaissa, eikä syyttä. Jostain syystä monet tuntuvat kuitenkin jättävän Trasteveren välistä, sillä siellä on rauhallista ja hiljaista eikä vastaan tule juuri lainkaan muita matkailijoita. Koska siellä ei pyöri laumoittain turisteja, siellä ei myöskään ole ensimmäistäkään perässä läähättävää selfiekeppi- tai muuta krääsäkauppiasta. Joskus saat pitää romanttiset pikkukujat ihan itselläsi, ellei kissoja tai paikallisia pappoja ja mummoja oteta lukuun. Ihana kaupunginosa. 

Villa Borghese. Tänne kannattaa olla myös ennakkoon ostetut liput, ainakaan silloin kun itse kävimme, ei lippuja saanut tiskiltä edes ostaa. En osaa sanoa oliko sen päivän liput jo myyty loppuun, olin vain tyytyväinen että olimme ostaneet omamme etukäteen netistä. Koska Villa Borghese ei ole kovin suuri, liput oikeuttavat sisäänpääsyyn tiettyyn kellonaikaan eikä yhtään aikaisemmin tai myöhemmin. Samalla kellonlyömällä päästetään sisään vain kohtuullinen määrä porukkaa, joten mitään tunkua ei tuloaulan jälkeen ole luvassa. Villa Borghesesta löytyy oikein kaunista maalaus- ja veistotaidetta (toki itse rakennuskin on nähtävyys sinänsä), sekä kuviopuutarha (joka oli elokuussa palanut valitettavasti auringossa karrelle) ja isompikin puistoalue. 

Piazza Navona. Ihan kiva aukio, mutta kauniiden suihkulähteiden lisäksi sillä ei ole oikein muuta virkaa kuin näyttää millaista on olla suuri aukio jonka laidoilla on turistihintaisia ravintoloita. Aukiolla on myös riesaksi asti kaikenlaista tyrkyttäjää ja tuputtajaa, ja esimerkiksi 99% karikatyyrikauppiaista näyttää pesiytyneen juuri tänne. 

Sitten on monia yksittäisiä pieniä, mutta välttämättömiä paikkoja jotka eivät erillistä esittelylätinää kaipaa. Espanjalaiset portaat. Joo, ne ovat hienot, niitä kannattaa käydä katsomassa, mutta ei niistä sen kummempia saa runoiltua. Vittorio Emmanuelen monumentti. Hieno sekin. Piazza della Repubblica. Not bad. Sitten on valtava määrä kirkkoja, joista kirjoittamiseen menisi vielä pari postausta lisää. Kerron vain, että kannattaa käydä katsomassa ainakin Chiesa del Gesù, Santa Maria Maggiore ja Basilica di San Giovanni in Laterano. Näissä kaikissa kolmessa on jotakin ainutlaatuista: Gesùssa kekseliäät mutta sitäkin upeammat kehysten ja reunojen yli kurkottelevat kattofreskot jollaisia en ole nähnyt missään muualla, kahdessa jälkimmäisessä taas poikkeuksellisen hieno arkkitehtuuri ja muu koristelu. Upeita kirkkoja Rooma on tietysti pullollaan, mutta nämä ovat niitä suurimpia helmiä koko joukosta. 

Lopuksi haluan vielä hypettää paria ruokapaikkaa ja kahvilaa. Kannattaa huomata että Italiassa nettisivujen laatu ei kerro mitään siitä onko paikka hyvä vai ei. Jollakin paikalla voi olla huikean hienot nettisivut mutta se voikin olla sitten ainoa mihin on viitsitty panostaa. Sitten on niitä paikkoja joilla on ankeat tai jopa huvittavan kömpelöt sivut, mutta ruoka ja palvelu ovat erinomaisia. Esimerkkinä tämän kahvila-herkkupuodin sivut ovat kuin raikas tuulahdus suoraan 90-luvun puolivälistä, mutta täältä löytyi mm. Amedein suklaata, leikkeleitä, mausteita, macaron-leivoksia, tosi hyviä viinejä, grappaa, ja ehkä maailman paras tarjoilijan työkalu (Alkosta ostettu puolet kalliimpi ns. ammattilaisvehje häviää näiden omalle 100-0). 

Grazia & Graziella Trasteveressa. On todellakin ansainnut korkean sijoituksensa Tripadvisorissa. Niin mahtava paikka että kävimme ihan varta vasten toisenkin kerran. Ruokalista on pieni, mutta se ei haittaa koska kaikki on niin älyttömän hyvää. G&G:n saltimbocca oli yksi parhaita kokemuksia koko matkan ajalta. Erinomaisen ystävällinen palvelu (ekalla kerralla oli niin hauska tarjoilija että muistan hänet varmaan lopun ikääni), erinomainen ruoka, mutta suorastaan hämmentävän edulliset hinnat noin laadukkaalle paikalle. 

Caffe Sant'Eustachio. Tämä erinomaisuus sijaitsee ihan Pantheonin liepeillä parin kulman takana, vastapäätä Sant'Eustachion kirkkoa. Ei tungosta, ei hälinää, ja samalla parhaat kahvit koko Roomassa. Kahvileipääkin löytyy (niistä en osaa sanoa mitään kun en maistanut), mutta pääpaino on nimenomaan kahvissa, ja sitä ne pirulaiset osaavat kyllä tehdä paremmin kuin muut. Piti tulla ihan useampaan kertaan kokeilemaan eri kahveja. Ostettiin näiden kahvipapuja kotiinkin. Kannatti. 

Babington's Tea Rooms. Espanjalaisten portaiden juurella on tämä koti-ikävää poteville englantilaisille 1800-luvulla perustettu teehuone. Tuntui aluksi vähän hassulta juoda Roomassa teetä, mutta kannatti ehdottomasti käydä. Babington's on Italian hintatasoon nähden kallis paikka (iltapäivätee 16 euroa/hlö), mutta se mitä siihen hintaan tarjoillaan, on kyllä sen rahan arvoista. 

Joo, jonakin päivänä mennään vielä uudestaan. 

Rooma, osa 1

No lopulta täällä. Jostain syystä nämä matkapostaukset vaativat aina ihan hirveästi tsemppaamista että jaksan edes harkita niiden aloittamista. Pahoittelut. Olen ollut suoraan sanottuna ihan hemmetin saamaton muussakin elämässäni viime aikoina, joten tässä ei ole mitään kummaa. 

No joo, se Rooma. 35 astetta hellettä, hitosti turisteja, hitosti hellehattu- ja selfiekeppikauppiaita (aivan vihoviimeinen riesa). Mutta silti aivan ihana paikka. Upeita historiallisia näkymiä, ihanaa ruokaa, herkullista gelatoa ja vaikka vallan mitä. Kannattaa mennä, jopa elokuussa, vaikka silloin siellä onkin helvetti valloillaan. 

Colosseum. Kannattaa ehdottomasti ostaa liput etukäteen netistä. Paikkaan on kolme sisäänkäyntiä: ryhmille, niille jotka ovat ostaneet lippunsa etukäteen, ja niille jotka eivät ole ostaneet. Meillä oli etukäteen ostetut liput, ja olimme paikalla puoli tuntia ennen avaamisaikaa. Silti edellämme oli parikymmentä ihmistä, ja avaamisaikaan takanamme oli jo aikamoinen joukko porukkaa. Liputtomien jono sen sijaan oli avaamisaikaan jo niin pitkä etten nähnyt sen päätä. Koska Colosseumiin päästetään sisään vain rajallinen määrä ihmisiä kerrallaan (ettei se romahda?), liputta saattaa joutua jonottamaan monta tuntia. Lipullisten jono sen sijaan vetää ihan kivasti. 

Olihan se aika älyttömän vaikuttava paikka. Tuttu Gladiaattorista ja Asterixeista. Onneksi ehdimme nähdä sen vielä tässä kunnossa, matkan aikana eräs tuttu linkkasi Facebookissa uutisen siitä, miten Colosseumiin rakennetaan lattia uudestaan. Nyt vielä näkee kivasti ne alemmat kerrokset myös. 

Colosseumin lipulla pääsee Forum Romanumillekin, joten kun Colosseumista astelee ulos, voikin astella lippu kourassa uuden hikisen ja kiukkuisen jonon ohi leveä virne naamallaan. Mukavaa että tuo osa kaupunkia on säilytetty suurena museoalueena, vaikka se niin pahasti raunioina onkin. Menneiden aikojen suuruus on siellä hyvin vahvasti läsnä. Valtavien temppeleiden pylväät, isot torit, leveät kadut. 

Pantheon. Tänne pääsee ilmaiseksi, eikä siellä mitään hurjaa tungosta edes ollut (ehkä juuri siitä syystä, kun siellä voi helposti poiketa vaikka useampana päivänä, sen kun kävelee vain sisään). Pantheonin katossa oleva Oculus on kyllä hieno. Valokeila osuu välillä sopivasti tiettyihin kohteisiin, kuten nyt tuohon enkelipatsaaseen. 

Castel Sant'Angelo. Miehen harmiksi sieltä ei löytynyt punapartaisia salamurhaajia, mutta muuten oli kyllä mielenkiintoinen paikka jos sattuu historiasta tykkäämään. Vatikaanista johtaa suojakäytävä Castel Sant'Angeloon jos vaikka Paavin täytyy lähteä äkkiä lippahivoon salamurhaajilta, niin kuin on menneisyydessä täytynytkin pari kertaa. Jos tykkää historian lisäksi vielä valokuvaamisesta, kattoterassilta saa aika eeppisen hienoja otoksia sekä Pietarinkirkosta että Rooman siluetista ylipäätään. 

Vatikaani (Pietarinkirkon kuva on otettu Castel Sant'Angelon katolta). Ihan saatanalliset jonot. Vatikaanin museoon kannattaa myös ehdottomasti ostaa liput etukäteen netistä, jotta voi vain kävellä sisään (sisäänpääsyaikoja oli joko puolen tunnin välein tai tasatunnein, en nyt tarkalleen muista). Me olimme tuntia liian aikaisessa omasta ajastamme, mutta pääsimme sisään siitä huolimatta. Liputtomien jono oli siinä kymmenen jälkeen aamulla valehtelematta pari kilometriä pitkä. Nettivarauksen lisämaksu oli vain kaksi euroa per lippu, joten sillä summalla säästyy jopa neljän tunnin jonottamiselta. Museossa on paljon taidetta, eri paavien asuinhuoneistoja (Borgiat-sarjan katsoneena olimme tietysti liekeissä saadessamme nähdä Alexander Borgian asunnon). 

Vatikaanissa on tietysti nähtävä Sikstuksen kappeli. Onhan se ihan perhanan hieno, mutta valitettavasti siitä ei saa ottaa kuvia, ja vaikka saisikin niin siellä ollaan toisten katsojien kanssa kuin sardiinit purkissa. En suosittele kovin klaustrofobisille ihmisille ja sellaisille jotka muuten tykkäävät suuresta henkilökohtaisesta tilasta (sama koskee muuten Rooman busseja ja metroa). Siitä ähkytungoksesta huolimatta Sikstuksen kappeli oli kyllä ehdottomasti käynnin arvoinen. Kaikkea muuta saa kyllä kuvata vapaasti, ja riittää siellä hienoja kattomaalauksiakin kuvattavaksi jos sellaista halajaa. Taideteoksia vahtivat Gendarmeria Vaticanan konstaapelit, jotka tosin mielellään räpläävät älypuhelimiaan vahtivuorolla kuten kuvasta näemme. Aika monella salivahdilla oli kännykässä tai tabletissa jotain paljon mielenkiintoisempaa meneillään. 

Vatikaani oli kaikkein pahin paikka noiden kaupustelijoiden suhteen. Hyvä etteivät hihasta roikkuneet kun yrittivät kaupata selfiekeppiä, kiertoajelua tai hellehattua. Ja kun yhdestä pääsi eroon, kolme muuta oli heti työntämässä selfiekeppiä silmään. Jotkut vielä kulkivat pitkän aikaa vierellä ja hokivat "hello, hello, hello" vaikka miten päättäväisesti leikki että he olivat näkymättömiä. Ilmankos Paavia ei näkynyt, varmaan oli kyllästynyt niihin saamarin helppoheikkeihin sekin, vanha mies kun on. 

Kuvien kanssa tästä postauksesta tulee kilometrin mittainen, joten jatkan lätinää seuraavassa postauksessa. Ja se tulee viikonlopun jälkeen mahdollisimman nopeasti, lupasin itselleni että nyt ryhdistäydyn tämän tekeleen ylläpitämisessä. Ihan silleen niinku aikuisten oikeesti, tiedättekö.