perjantai 11. syyskuuta 2015

Rooma, osa 1

No lopulta täällä. Jostain syystä nämä matkapostaukset vaativat aina ihan hirveästi tsemppaamista että jaksan edes harkita niiden aloittamista. Pahoittelut. Olen ollut suoraan sanottuna ihan hemmetin saamaton muussakin elämässäni viime aikoina, joten tässä ei ole mitään kummaa. 

No joo, se Rooma. 35 astetta hellettä, hitosti turisteja, hitosti hellehattu- ja selfiekeppikauppiaita (aivan vihoviimeinen riesa). Mutta silti aivan ihana paikka. Upeita historiallisia näkymiä, ihanaa ruokaa, herkullista gelatoa ja vaikka vallan mitä. Kannattaa mennä, jopa elokuussa, vaikka silloin siellä onkin helvetti valloillaan. 




Colosseum. Kannattaa ehdottomasti ostaa liput etukäteen netistä. Paikkaan on kolme sisäänkäyntiä: ryhmille, niille jotka ovat ostaneet lippunsa etukäteen, ja niille jotka eivät ole ostaneet. Meillä oli etukäteen ostetut liput, ja olimme paikalla puoli tuntia ennen avaamisaikaa. Silti edellämme oli parikymmentä ihmistä, ja avaamisaikaan takanamme oli jo aikamoinen joukko porukkaa. Liputtomien jono sen sijaan oli avaamisaikaan jo niin pitkä etten nähnyt sen päätä. Koska Colosseumiin päästetään sisään vain rajallinen määrä ihmisiä kerrallaan (ettei se romahda?), liputta saattaa joutua jonottamaan monta tuntia. Lipullisten jono sen sijaan vetää ihan kivasti. 

Olihan se aika älyttömän vaikuttava paikka. Tuttu Gladiaattorista ja Asterixeista. Onneksi ehdimme nähdä sen vielä tässä kunnossa, matkan aikana eräs tuttu linkkasi Facebookissa uutisen siitä, miten Colosseumiin rakennetaan lattia uudestaan. Nyt vielä näkee kivasti ne alemmat kerrokset myös. 




Colosseumin lipulla pääsee Forum Romanumillekin, joten kun Colosseumista astelee ulos, voikin astella lippu kourassa uuden hikisen ja kiukkuisen jonon ohi leveä virne naamallaan. Mukavaa että tuo osa kaupunkia on säilytetty suurena museoalueena, vaikka se niin pahasti raunioina onkin. Menneiden aikojen suuruus on siellä hyvin vahvasti läsnä. Valtavien temppeleiden pylväät, isot torit, leveät kadut. 




Pantheon. Tänne pääsee ilmaiseksi, eikä siellä mitään hurjaa tungosta edes ollut (ehkä juuri siitä syystä, kun siellä voi helposti poiketa vaikka useampana päivänä, sen kun kävelee vain sisään). Pantheonin katossa oleva Oculus on kyllä hieno. Valokeila osuu välillä sopivasti tiettyihin kohteisiin, kuten nyt tuohon enkelipatsaaseen. 




Castel Sant'Angelo. Miehen harmiksi sieltä ei löytynyt punapartaisia salamurhaajia, mutta muuten oli kyllä mielenkiintoinen paikka jos sattuu historiasta tykkäämään. Vatikaanista johtaa suojakäytävä Castel Sant'Angeloon jos vaikka Paavin täytyy lähteä äkkiä lippahivoon salamurhaajilta, niin kuin on menneisyydessä täytynytkin pari kertaa. Jos tykkää historian lisäksi vielä valokuvaamisesta, kattoterassilta saa aika eeppisen hienoja otoksia sekä Pietarinkirkosta että Rooman siluetista ylipäätään. 




Vatikaani (Pietarinkirkon kuva on otettu Castel Sant'Angelon katolta). Ihan saatanalliset jonot. Vatikaanin museoon kannattaa myös ehdottomasti ostaa liput etukäteen netistä, jotta voi vain kävellä sisään (sisäänpääsyaikoja oli joko puolen tunnin välein tai tasatunnein, en nyt tarkalleen muista). Me olimme tuntia liian aikaisessa omasta ajastamme, mutta pääsimme sisään siitä huolimatta. Liputtomien jono oli siinä kymmenen jälkeen aamulla valehtelematta pari kilometriä pitkä. Nettivarauksen lisämaksu oli vain kaksi euroa per lippu, joten sillä summalla säästyy jopa neljän tunnin jonottamiselta. Museossa on paljon taidetta, eri paavien asuinhuoneistoja (Borgiat-sarjan katsoneena olimme tietysti liekeissä saadessamme nähdä Alexander Borgian asunnon). 




Vatikaanissa on tietysti nähtävä Sikstuksen kappeli. Onhan se ihan perhanan hieno, mutta valitettavasti siitä ei saa ottaa kuvia, ja vaikka saisikin niin siellä ollaan toisten katsojien kanssa kuin sardiinit purkissa. En suosittele kovin klaustrofobisille ihmisille ja sellaisille jotka muuten tykkäävät suuresta henkilökohtaisesta tilasta (sama koskee muuten Rooman busseja ja metroa). Siitä ähkytungoksesta huolimatta Sikstuksen kappeli oli kyllä ehdottomasti käynnin arvoinen. Kaikkea muuta saa kyllä kuvata vapaasti, ja riittää siellä hienoja kattomaalauksiakin kuvattavaksi jos sellaista halajaa. Taideteoksia vahtivat Gendarmeria Vaticanan konstaapelit, jotka tosin mielellään räpläävät älypuhelimiaan vahtivuorolla kuten kuvasta näemme. Aika monella salivahdilla oli kännykässä tai tabletissa jotain paljon mielenkiintoisempaa meneillään. 

Vatikaani oli kaikkein pahin paikka noiden kaupustelijoiden suhteen. Hyvä etteivät hihasta roikkuneet kun yrittivät kaupata selfiekeppiä, kiertoajelua tai hellehattua. Ja kun yhdestä pääsi eroon, kolme muuta oli heti työntämässä selfiekeppiä silmään. Jotkut vielä kulkivat pitkän aikaa vierellä ja hokivat "hello, hello, hello" vaikka miten päättäväisesti leikki että he olivat näkymättömiä. Ilmankos Paavia ei näkynyt, varmaan oli kyllästynyt niihin saamarin helppoheikkeihin sekin, vanha mies kun on. 

Kuvien kanssa tästä postauksesta tulee kilometrin mittainen, joten jatkan lätinää seuraavassa postauksessa. Ja se tulee viikonlopun jälkeen mahdollisimman nopeasti, lupasin itselleni että nyt ryhdistäydyn tämän tekeleen ylläpitämisessä. Ihan silleen niinku aikuisten oikeesti, tiedättekö.

Ei kommentteja: