Kävin muutama päivä sitten pitkästä aikaa (varmaan ensimmäinen kerta vuosiin) vilkaisemassa mitä blogille kuuluu ja vieläkö se on paikoillaan ja onko täyttynyt roskapostikommenteista. Siellähän oli tämän vuoden maaliskuussa jätetty kommentti missä uskollisin lukijani kertoi ikävöivänsä tekstejäni. Nyt kun sitten täytin vuosia, ajattelin että miksei blogia voisi taas jatkaa - edelleen kun sitä eletään väärin.
Ajattelin ensin että poistaisin vanhat tekstini ja aloittaisin kokonaan alusta, mutta nyt epäröin. Sen verran hyviäkin muistoja sieltä ponnahti kaiken vitutuksen keskeltä, että en ehkä kuitenkaan raaski poistaa. Voi olla että laitan ne jossakin vaiheessa näkymään vain minulle itselleni, kunhan vain jaksan ottaa selvää miten.
Viikonloppuna kirjoitan pidemmän postauksen (tai kaksi jos innostun oikein tarinoimaan). Tarkoitus oli tänään kirjoittaa pitkä ja polveileva päivitys siitä mitä kaikkea elämässäni on tällä välin tapahtunut, mutta tämä päivä oli sellainen kiireinen katastrofi ja jouduin ylitöihin (kyllä, olen jopa töissä!) että nyt haluaisin vain levätä. Huomenna joudun myös jäämään ylitöihin. Deadlinet puskevat päälle. Nyt kun olen töissä, pääsen sitten ruikuttamaan tänne siitäkin. Ei sillä, aikaisempia postauksia lukiessani panin merkille että valitin siitä ettei töitä ole eikä kukaan tällaista halua palkata. No nyt olen kelvannut, ainakin sitten palkkatuella määräajaksi. Jopa oman alan töitä.
Karvaisia perheenjäseniä on poistunut yksi, ja tilalle on tänä keväänä tullut toinen. Elämä on noin muuten täysin erinäköistä kuin silloin pitkälle blogitauolle jäädessäni. Ja toisaalta taas täysin samannäköistä. Vieläkään en osaa elää oikein ja normaalisti, mutta puitteet ovat vähän päivittyneet ylöspäin. En ole enää niin ahdistunut kuin pari vuotta sitten, mutta vastaavasti olen sitäkin kyynisempi.
Tervetuloa takaisin, niin minä kuin myös te. Etenkin te.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti