Budapest, osa 1

Onpas kulunut aikaa edellisestä postauksesta. Olen kuronut koulutehtäviä ajan tasalle ja kerennyt sairastua flunssaankin, ja ennen kaikkea olen ruvennut kaipaamaan kesän lämpimiä säitä. 

Ajattelin julkaista täällä muutaman valitun kuvan reissusta. Yli 700 ruutua tuli räpsäistyä, niistä 98% normaaleja turistikuvia. Videotakin otin, mutta voi mennä jokunen kuukausi ennen kuin yksinkertaisesti ehdin ruveta pläräilemään niitä yhteen. 

Matka oli itsessään niin onnistunut kuin matka nyt suinkin vain voi olla. Säät suosivat, kulttuuria, kauneutta ja gastronomisia elämyksiä oli ylenpalttisesti, sattumanvaraiset kohtaamiset muutaman paikallisen kanssa olivat ikimuistoisia (kerron yhdestä seuraavassa postauksessa) ja historiaa tuli opittua suurina annoksina. Yhdeksän päivää täyttä parhautta. 

Pyhän Tapanin (Szent Istvan) kirkko. Oli muuten helkutin iso kirkko, ja komia. Kävimme pari kertaa, toisella kerralla ihan messussa. 

40 asteen lämmössä kaupunki tarjosi erinomaista palvelua: pikku säiliöautosta sumutettiin jääkylmää vettä halukkaiden päälle. Kylmä utu haihtui vaatteista ja iholta kahdessa minuutissa, mutta jätti virkistyneen olon pitkäksi aikaa. 

Parlamenttitalo sisältä ja ulkoa. Sinne oli opastettu kierros, ja pääsimme yllättäen tapaamaan Pyhän Tapanin kruunua. Sanon tapaamaan, koska perinteisesti kuningas on vain kruunun palvelija, ja kruunu itse Unkarin laillinen hallitsija. Ymmärrettävästi tästä ei opastuskierroksella puhuttu, mutta olen lukenut kruunun historiaa aikaisemmin muualta. Kruunu oli sijoitettu vitriiniin parlamenttitalon suuren kupolin alle ja sitä vartioi kellon ympäri kaksi tuimailmeistä, miekkoihin ja koreisiin univormuihin sonnustautunutta sotilasta. Ei varmaan ole yllätys, että kruunun kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty. Kruunun historiaan perehtyneenä taisin tuijottaa sitä hieman liian nälkäisin silmin, koska huoneessa olevat kaksi lisävartijaa tuijottivat minua epäluuloisen tiukasti. 

Suuri synagoga sisältä. Kyseessä on joko Euroopan tai maailman suurin synagoga, riippuen vähän mittaustavasta. New Yorkissa on synagoga jossa on enemmän pinta-alaa, mutta Budapestin suuri synagoga vetää enemmän ihmisiä (3300). Kävimme useammassa synagogassa, sillä niitä oli juutalaiskaupunginosassa monta. Synagogien turvatoimia on kiristetty, sillä antisemitismi on Unkarissa valitettavasti kovassa nosteessa ja juutalaisten kimppuun hyökkäillään toisinaan ja synagogiin tehdään iskuja. Erään pienen synagogan opas kertoi meille tästä, kun hänellä oli aikaa rupatella (suureen synagogaan oli turisteja tungokseksi asti, pienissä taas ei ollut kuin pari hassua kävijää kerrallaan). 

Vajdnahunyadin linna, joka oli kävelymatkan päässä hotellistamme. Linnan pihalla ja puistoissa saa maleksia vapaasti, linnassa on maatalousmuseo (joka meitä ei kiinnostanut) ja hallintorakennuksia. Pihalla on patsas Anonymus-nimimerkillä Unkarin "historiaa" kirjoittaneesta munkista. Siksi "historiaa", koska Anonymuksen kirjoittama historia Unkarin synnystä on pitkälti romanttissävytteistä mielikuvituksen tuotetta kaikkine myyttisine olentoineen. Kieltämättä sellainen historiankirjoitus on hemmetin paljon mielenkiintoisempaa luettavaa. 

Kalastajalinnake linnavuorella. Budan linnan ja sen upeiden museoiden (joita ei missään tapauksessa kannata jättää väliin) lisäksi kannattaa piipahtaa myös täällä. Kaunis paikka, varsinkin iltavalaistuksessa. Hyvin satulinnamainen. 

Tässä vielä pari yleiskuvaa kaupungista. Tämän enempää en tätä postausta kuvilla tuki, muuten tulee aivan liian pitkät lätinät. Ensi postauksessa vähän yksityiskohtaisemmin ruuasta ja taiteesta.

Se on syssy ny

Tässä yksi maistiainen reissusta. Tämä on otettu taskukameralla, koska en tohtinut viedä järkkäriä kylpylään. Olisi vain vituttanut jos olisin liukastunut ja mulauttanut kolme tuhatta euroa päistikkaa uima-altaaseen. Kuvassa siis Szechenyin kylpylä, jossa kävimme reissun keskivaiheilla puoli päivää köllöttelemässä ja rentoutumassa ennen kuin jatkoimme kulttuuririennoissa sauhuamista. Altaita oli tarjolla 20 asteesta aina 40 asteeseen, oli mineraalikylpyjä, porealtaita, sun muuta. Kuumat mineraalialtaat rentouttivat mukavasti kipeytyneitä lihaksia. Budapestin kävijöille suosittelen kyseistä kylpylää lämpimästi. 

En ole nyt ehtinyt enkä jaksanut paneutua järkkärikuviin, on pitänyt ottaa muita kiinni opiskelussa ja toipua reissusta. Ihmeen paljon tuollainen pidempi reissu väsyttää näin kypsässä 30 vuoden iässä. Vaikka oli mahtavaa, silti meni kaikki mehut. Ja kuitenkin, olimme ehtineet olla kokonaista kaksitoista tuntia kotona kun mies jo katseli lentojen hintoja Prahaan ja etsiskeli mukavan tuntuisia hotelleja. Harmi vain ettei ole varaa, ei mitenkään. Tänä syksynä on paljon rahareikiä: auton tyhjäkäyntimoottori kaipaa remonttia, kunnostutimme isoisäni tekemän suurehkon senkin (pitää noutaa ja maksaa), tietokonetta pitää päivittää ylöspäin ja mies meinaa lukea taloustieteitä avoimessa yliopistossa (kuinka monta käytännöllistä maisterintutkintoa yhden ihmisen täytyy tässä maassa suorittaa töitä saadakseen, tiedustelee nimimerkki "no jo nyt on helevetti") ja minun pitää ostaa uusia vaatteita koska olen laihtunut messevät 25 kiloa ja viime syksyn vaatteet ovat ylläni pelkkiä lerppuvia säkkejä. 

Todella syksyinen sää. Syksy on aina masentanut minua, paatunutta kesäihmistä. Opiskelukin tuntuu turhalta ja turhauttavalta, vaikka olen ollut tänä syksynä koulussa kokonaista kaksi päivää. Kun nyt vaan äkkiä olisi alta pois. Suunnitelmani on lievittää syksyn ikävyyttä polttamalla paljon kynttilöitä ja järjestää jokaiseksi viikonlopuksi jotakin erityisen mukavaa tekemistä. 

Syystakkia katselin tänään nettikaupoista, haluaisin uuden villakangastakin edellisen isoksi jääneen tilalle. Hinnat ovat kotimaisissa nettikaupoissa pilvissä, polyesteritakistakin saa maksaa järjestään satasen, ja jos haluaa että takissa on edes osa oikeaa villaa, saa kaivaa kuvettaan vieläkin enemmän. Piipahdin Amazonissa, ja sieltä saa villapainotteisia tyylikkäitä takkeja huomattavasti edullisemmin kuin Suomesta. Ajattelin tätä tai tätä. 

Tonavan mustat joutsenet

No nyt ollaan taas kotosalla. Mitään katastrofia ei tapahtunut, vaan reissu oli mitä mahtavin. Ensimmäisinä päivinä lämpötila oli huikeat 40 astetta, mutta putosi loppuajaksi sitten kolmeenkymmeneen, mikä tuntui jo suorastaan raikkaalta. Suomeen tultua sitten paleli, kun yölennolta poistuessa lämpöä oli vain 14 astetta. 

Mainioita juttuja sattui matkan aikana: juutalaisen ravintolan vanha pianistisetä oli asunut Suomessa vuosina 1964-1967 ja rupatteli kanssamme pitkän tovin kuultuaan että olemme Suomesta. Laulattipa vielä mokoma minua pianonsa kanssa, joskaan 60-luvun Suomi-iskelmät eivät minulta taipuneet yhtä hyvin kuin häneltä. Viulunsoittaja katolla -musikaalin laulut sen sijaan sujuivat paremmin, ja niitä onnistuin määkimään pianon tahtiin. 

Kerron matkasta enemmän vähän myöhemmin, nyt on aika palautua. Pyykit ovat pyörimässä ja kotiutuminen on alkanut. Maanantaina pitääkin sitten mennä taas kouluun. 

Kyllä olikin hieno kaupunki. Kauneutta ja kulttuuria, herkullista ruokaa, vilkasta katuelämää, mustia joutsenia Tonavalla. Joskus on pakko päästä takaisin. 

Lomalle

Nyt se olisi sitten lähtö edessä. Bannerissa näkyy paikka ja aika. Budapestiin on luvattu vähän liiankin hyvää säätä, torstaina on luvassa +39. Onneksi lauantaina lämpötila tippuu kymmenellä asteella, vaikka on sekin jo aika kuuma. Onpahan hyvä syy pysähtyä jäätelölle vartin välein, ja museoissa on ilmastoinnit. Kaiketi. Toivottavasti. Sen tiedän että hotellissa ei ole. 

Pitäkää peukkuja. Mielessäni vilahtelee edelleenkin ikäviä riskejä, mutta enimmäkseen jo lähtemisen iloa. Ei kai se auta muu kuin lähteä näkemään ja kokemaan. Palaan astialle viimeistään 19. päivä. 

Jotain vanhaa, jotain uutta

Eilen kävimme tervehtimässä miehen isotätiä ja tämän miestä, jotka olivat tulleet Ruotsista asti sukuloimaan vanhalla kotiseudullaan. Ikää pariskunnalla on yhdeksänkymmenen molemmin puolin, mutta silti olivat autolla ajelleet tänne Itä-Suomen saloille. Kummallakin pää leikkaa kuin partaveitsi ja 67 avioliittovuoden jälkeen välit ovat edelleen lämpimät kuin vastarakastuneilla. He käyvät täällä joka kesä, ja heitä on aina yhtä mukava käydä tapaamassa. Kyseinen sukulaismies kertoo mielellään paljon sotajuttuja, joskin ne ovat täynnä verta ja suolenpätkiä koska hän oli lääkintäaliupseeri, mutta mielenkiintoista se on yhtä kaikki. 

Otin näistä vanhoista sukulaisista myös valokuvia, mutta niistä tuli aika tönkköjä, koska jostain syystä monet iäkkäät ihmiset muuttuvat vakavamielisiksi suolapatsaiksi nähdessään kameran. Olisin halunnut iloisia ja välittömiä kuvia (koska he ovat iloisia ja välittömiä ihmisiä), mutta ei siitä tullut mitään. Sain kuvia jäykästi istuvista ihmisistä jotka näyttävät siltä kuin olisivat saaneet verovirastosta ikävän kirjeen. Sääli. 

Viikko on mennyt härvätessä kaikenlaisia asioita liittyen sekä matkaan että ystävän häihin, jotka ovat huomenna. Kylläpä jännittää ne häät, olen saanut kunnian seurata valmisteluita ja osallistuakin, niin nyt olen sitten ihan pimpom. Täytyy katsoa kuinka monta kourallista nenäliinoja saan mahdutettua kameralaukkuun. Luultavasti en tarpeeksi. En ole sellainen liikuttuja joka painelee huomaamattomasti nenäliinalla silmäkulmiaan, vaan ennemmin sitä sorttia jonka jäljiltä suntio joutuu luuttuamaan. Huomiseksi on luvattu erinomaista hääsäätäkin, aurinkoista ja miltei hellettä. Omana hääpäivänäni kaksi ja puoli vuotta sitten oli aivan järjetön lumimyrsky (ja tietenkin viikkoa ennen sitä ja viikkoa sen jälkeen juuri sellaisia aurinkoisen kuulaita talvipäiviä joita olimme toivoneet). 

Sunnuntaina lähdemme sitten viemään kissoja minun vanhempieni luokse hoitoon ja tiistaina sitten Budapestiin. Tein sitä varten ihan bannerinkin, jonka laitan ihmisten iloksi tänne sitten tiistaina. Budapestista en päivitä blogia. 

P.S. Keittiömme kokee uudistuksia. Aiomme luopua mikroaaltouunista. Laskeskelimme että sitä käytetään ehkä viisi kertaa vuodessa, ja jokainen niistä kerroista on ollut sellainen että homman olisi voinut hoitaa uunissa tai pannullakin. Nyt saamme pikku keittiöömme kipeästi kaipaamaamme laskutilaa. Lisäksi hankimme pitkään haaveissa olleen Bamix-sauvasekoittimen kun Yhteishyvä-lehden mukana tullut 45%:n alennuskuponki antoi sellaiseen mahdollisuuden. Nyt sai kolmella vaihtoterällä ja silppuamiskipolla varustetun deluxe-mallin, kun samalla hinnalla saisi normaalisti yksiteräisen karvalakkimallin.