No nyt ollaan taas kotosalla. Mitään katastrofia ei tapahtunut, vaan reissu oli mitä mahtavin. Ensimmäisinä päivinä lämpötila oli huikeat 40 astetta, mutta putosi loppuajaksi sitten kolmeenkymmeneen, mikä tuntui jo suorastaan raikkaalta. Suomeen tultua sitten paleli, kun yölennolta poistuessa lämpöä oli vain 14 astetta.
Mainioita juttuja sattui matkan aikana: juutalaisen ravintolan vanha pianistisetä oli asunut Suomessa vuosina 1964-1967 ja rupatteli kanssamme pitkän tovin kuultuaan että olemme Suomesta. Laulattipa vielä mokoma minua pianonsa kanssa, joskaan 60-luvun Suomi-iskelmät eivät minulta taipuneet yhtä hyvin kuin häneltä. Viulunsoittaja katolla -musikaalin laulut sen sijaan sujuivat paremmin, ja niitä onnistuin määkimään pianon tahtiin.
Kerron matkasta enemmän vähän myöhemmin, nyt on aika palautua. Pyykit ovat pyörimässä ja kotiutuminen on alkanut. Maanantaina pitääkin sitten mennä taas kouluun.
Kyllä olikin hieno kaupunki. Kauneutta ja kulttuuria, herkullista ruokaa, vilkasta katuelämää, mustia joutsenia Tonavalla. Joskus on pakko päästä takaisin.
1 kommentti:
Jee! Kuulostaapa kivalta. Odotan innolla lisää uutisia :p
Lähetä kommentti