Oli hyvä tekosyy siivota kun anoppi ja appi ovat tulossa pyörähtämään. Ei meillä muutenkaan missään saastassa eletä, mutta kun jomman kumman vanhemmat ovat tulossa kylään, pitää aina puleerata paikat kuntoon. Syy tähän on se, että kummankin vanhemmat kohtelevat meitä kuin olisimme edelleen kymmenvuotiaita, ainakin mitä kodinhoitoon tulee.
En tiedä onko se sukupolvikysymys vai joku muu tekijä mikä laukaisee tarpeen pitää kotiaan esittelykelpoisena ja steriiliksi puunattuna 24/7? Kummankin vanhemmat kokevat suurta sisäistä ahdistusta, jos sänky ei ole pedattu kun he tulevat kylään. Meillä ei pedata sänkyä, koska kukaan ei ole vielä kertonut mitä hyötyä siitä on. Lapsena jo ärsytti kun joka aamu piti pedata sänky, ja aina tuli hirveä mäkätys jos sänky oli petaamatta. Meillä on päiväpeitto, koska aikaisemmin petasin sängyn jos tuli sukulaisvieraita enkä jaksanut kuunnella mäkätystä, mutta nyt olemme ruvenneet siedättämään vanhempiamme petaamattomuuteen ja siihen, että 30 vuotta täyttäneet osaavat jo hoitaa kotiaan haluamallaan tavalla.
On vaivatonta nousta ylös ja ruveta nukkumaan kun ei tarvitse ylimääräistä turhaa tekstiiliä kiskoa sängyn päälle ja siitä pois. Kissat tulevat meidän kanssamme joka tapauksessa yöllä sänkyyn nukkumaan ja osaavat kyllä kaivautua päiväpeitonkin alle, joten kissankarvojen poispitäjäksikään siitä ei ole. Miksi siis pitää olla päiväpeitto? Tämä on kysymys joka on aika ajoin askarruttanut minua lapsuudesta asti. Ainakaan vanhemmalla sukupolvella kyse tuskin on esteettisestä näkökulmasta koska eivät he meidän sisustusratkaisujamme mitenkään koskaan kommentoi, mutta päiväpetto (tai sen puute) herättää suuria tunteita.
Taisivatpa ajaa juuri pihaan. Valmistaudun taas kuulemaan, miten elämä kerrostalossa on kamalaa.
5 kommenttia:
Menee pölyä sun muuta shaibaa sänkyyn ^^ Itsekään en petaa vain kun vieraiden saavuttua, koska kivempi pedatulla istua ahtaassa ja liian vähän tuoleja omaavassa kämpässä.
Jos eletään ahtaasti, niin petaaminen pitää puolensa. Mutta että aina ja kaikkialla joka tilanteessa? Odottelen minäkin perusteluita. (Makuuhuone erillään asuintiloista, eli ei siellä mitään pölyä sen enempää leijaile päivällä kuin yölläkään.)
Sitä ryönää menee sänkyyn vaikka petaisikin, eikä meillä vieraat yleensäkään vietä aikaa makuuhuoneessa (asumme kaksiossa jossa on ihan tilava olohuone ruokailunurkkauksineen, ja isompikin porukka mahtuu ruokapöydän ja sohvan ympärille). Silloin kun asuin solussa, petasin kyllä kavereita varten kun jouduttiin istumaan sängyllä. Nykyisessä asumismuodossa ei mikään käytännön seikka petaamista puolla, kun kissatkin ryömivät sinne päiväpeiton alle jos sänky on pedattu.
Lapsena peti piti peittää heti kun oli aamulla päällensä pukenut. Poikkeuksia ei ollut, sairaanakin sitten maattiin siinä pedatulla sängyllä ja piti ottaa viltti peitoksi. Joko vanhemmilla on joku läpi elämän kestävä pedagoginen motiivi tai sitten peti peitetään koska talvisota ja Juha Mieto ja koska aina on tehty niin. Mene ja tiedä.
Mun äiti ei jaksanut edes yrittää lopulta. Sanoi vain vieraille että meidän Krista nyt vain on "boheemi". Huone oli ikuinen kaaos ja minä sen keskellä hyvin onnellisena.
Yritin joskus pedata, koska yksiössä se nyt vain näyttää kivalta, mutta... Äh. Tuolla se edelleen on, petaamatta. Eikö se riitä jos asettelen peiton ja tyynyt siihen jotenkin nätisti? Mun upeat lakanatkin näkyvät.
Minun huoneeni oli myös melkoinen kaaos silloin kun kotona asuin, tavaroita oli läjässä pitkin lattioita ja pöydillä astioita joita en ollut jaksanut (=muistanut tai viitsinyt) viedä keittiöön. Nykyisin olen suorastaan siisteyden kukkanen verrattuna niihin aikoihin.
Eilen omat vanhempani olivat kylässä. Eivät sanoneet petaamattomasta sängystä mitään! Koulutus on onnistunut. Minkähän osa-alueen ottaisi käsittelyyn seuraavaksi?
Lähetä kommentti