Tässä korni kukkakuva, kuulemani mukaan tuo rätvänä olisi puistolemmikki. Testasin Olympuksen makroa ja hyvin toimi. Koko kamera oli muutenkin hyvä ostos. Ei ole pahaa sanottavaa laisinkaan. Videokuvakin on laadukasta.
Tänään kävin taas kriisikeskuksella. Kyllähän sitä puhuttavaa olikin sitten kertynyt sitten viime kerran, aloitettiin äitienpäivän autosekoilulla ja paniikkikohtauksella ja edettiin sitten suvereenisti kohdunulkoiseen raskauteen ja muuhun yhtä leppoisaan. Ei meinannut tunnin aika riittääkään. Apua sieltä silti sain, taas kerran. Kriisikeskus päihittää mielenterveystoimiston sata-nolla, ainakin meidän paikkakunnallamme. Sain taas loppukuuhun uuden ajan ja työntekijäni niisti minulta lupauksen pysytellä hengissä siihen asti. Saa nähdä mitä lystiä siihen mennessä ehtii tapahtua. Juhannuskin tulossa, ja alustavasti mietimme uskaltaisiko mennä mökille jos on riittävän hyvä sää. Kivahan se olisi grillata ja saunoa, mutta kääntöpuolena pitää läiskiä pataljoonan verran hyttysiä tunnissa ja miehen sukulaiset tarjoavat siinä ohessa minulle lukuisia mahdollisuuksia vetää herneen nenään. Joten saa nyt nähdä.
Onpa tämä meno ollut kieltämättä aika kurjaa nämä viimeiset pari viikkoa. Parannustakaan ei ole näkyvissä. Sen verran positiivista sanottavaa että ainakin sen kissanhiekkalaatikon pystyn nyt taas siivoamaan. Muuten olo on ollut aika meh ja hermot ovat kireällä. Olen pelannut Skyrimiä ja kirjoittanut omia juttujani ihan vain itselleni. Kolmessa viikossa liki 40 sivua kymppikoon fontilla. Se on minun tapani käsitellä asioita. Siellä sekkailee pääasiassa neljä henkilöä, joista yksi on minä, tai ainakin sellainen pseudominä joka haluaisin olla. Kaikilla on toki oikeatkin nimet, mutta olen antanut henkilöille lempinimetkin: Natsi, Pentu, Palikka ja Varajeesus. Jääköön nyt arvailun varaan mikä niistä olen minä.
Tuntuu vain että siellä tekstissä olen enemmän elossa kuin tässä maailmassa. Eikä vain tunnu siltä, vaan niin se todella taitaa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti