Kylläpä sitä on taas ärsyttänyt. Ja vituttanut. Ja väsyttänyt. Piti ihan hakea rusinapaketti tähän viereen kirjoittamisen ajaksi. En ole nukkunut moneen yöhön kunnolla, en ole edes jaksanut enää laskea milloin viimeksi olen nukkunut katkottoman, kokonaisen yön. Joskus menneisyydessä.
Osallistuin Facebookissa 30 päivän valokuvahaasteeseen. Jokaiselle päivälle on eri aihe. Toistaiseksi en ole jaksanut hirveästi panostaa. Pisin matka minkä olen kulkenut valokuvan ottaakseni on olohuoneesta parvekkeelle. Nyt on kuudes päivä menossa ja tympäisee koko haaste. Yritän silti osallistua. Tämän postauksen kuvitukset ovat haasteeseen otettuja kuvia.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun Helsingin Sanomissa oli juttu sekundaarisesta lapsettomuudesta. Tämä nyt on lapsettoman, mahon ämmän näkökulma, mutta jos ihmisellä on lapsi, hän ei ole lapseton. Myöskään ihminen joka on parisuhteessa mutta haluaisi toisen parisuhteen, ei ole sekundaarisesti sinkku. Eikä toista työpaikkaa toivova sekundaarisesti työtön. Älkää kysykö mikä olisi sitten oikeampi termi, mutta sana "lapseton" ei siihen sovi. Se on kylmä ja märkä rätti niiden kasvoille, jotka ovat lapsettomia. Siis silleen niinku ihan aikuisten oikeesti. Ilman sitä ensimmäistäkään lasta. Ja missä vaiheessa se lapsettomuus on vielä lapsettomuutta? Jos ei tule toivottua neljättä? Viidettä? Ihmiset, ei näin. Joko olette lapsettomia tai sitten ette ole.
Piti tehdä pikavauhtia yksi asiakastyö. Sellainen joka tulee erikseen painettuna ja sitten kahteen lehteen. Hirveä vääntö taas ratakiskosta että sitä samaa tiedostoa ei voi lähettää semmoisenaan kolmeen paikkaan. Kysyin, että minkä kokoisen ilmoituksen ovat aikoneet lehtiin painattaa (kummassakin on eri palstakoot ja eri standardit ilmoituksille). Eivät tiedä, mutta kai se nyt käy jos vaan pienentää tai suurentaa? Juu ei. Tämä sama kädenvääntö tulee tämän saman asiakkaan kanssa joka ikinen kerta. Kun ei mene perille. Ärsytystäni ei helpota että samalta puulaakilta on tulossa kuulemma vielä pikaisempi homma lähiaikoina, mutta täysin mahdotonta valmistautua kun yksityiskohtia eivät tiedä vielä itsekään. Tässä on kohta valmis lataamoon. Vaihtoehtoisesti otetaan vastaan asiakkaita jotka uskovat kun sanotaan. Uskovat kerrasta.
Huomenna pitäisi mennä paloittelemaan hirvenlihaa. Viime viikonloppuna miehen seura sai käytettyä kaikki luvat kerralla (aikamoinen ennätys), joten nyt on sitten hirveä paloittelu-, siivous-, pilkkomis-, jauhamis-, ja pussitusurakka. Vitutuskäyrään jo ennalta kohottavasti vaikuttaa se melko paikkansa pitävä ennuste, että luvassa on taas appivanhempien vittuilumaraton siitä mikä asumismuoto ja elämäntyyli on normaalia.
Oispa jo joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti