Viikon taukohan tästä tuli, kun halusin viettää visusti kaiken käytettävissä olevan ajan ystäväni kanssa. Nyt koti tuntuu hiljaiselta ja tyhjältä ja mieli on haikea. Oli niin mukavaa kun hän oli kylässä, kissatkin tykkäsivät kun oli ylimääräinen käsipari rapsuttamassa. Vuoden päästä sitten uudestaan.
Ulkona on varhainen syksy. Lämpötila on huidellut reilussa kymmenessä asteessa ja vettä tulee joka päivä. Ei ihan sellainen sää minkä kuvittelisi heinäkuun puoleen väliin. Kumma ilmasto, olisi nyt pitänyt hellettä edes tuonne kuun loppuun asti. Tuossa pari päivää sitten oli niin kylmä, että mielessä käväisi jo askartelusuunnitelma tämän vuoden joulukorteista.
Sain toissapäivänä blenderini rikki. Kyseessä oli OBH Nordican halpismalli, ostettu aikanaan hetken mielijohteesta Mammuttimarkkinoilta ja käytetty parisenkymmentä kertaa. Nyt sitten jäisiä mansikoita ja banaaninpaloja murskatessa tuli aivan karmea haju ja savu alkoi nousta moottorista. Surkea kapine se oli ollut alusta lähtien, ja olin jo miettinyt siitä luopumista että saataisiin vähäisiin keittiönkaappeihimme lisää tilaa, mutta nyt sen voi hyvällä omallatunnolla viskata menemään. Hetken ajan kyllä pelkäsin että noinkohan se rakkine sytyttää sähköpalon, mutta kerkesin kuitenkin vetää töpselin seinästä.
Tulevaisuus (ja varsinkin sen epävarmuus ja synkkyys) on pyörinyt viime päivinä kovasti mielessä. Yritän kuitenkin työntää kaiken taka-alalle ja nauttia lomasta. Kunhan syksy tulee, ehdin silloinkin murehtia että mitä minä näiden opintojen jälkeen elämälläni teen kun mihinkään ei ole kuitenkaan pätevä eikä kukaan palkkaa ihmistä jolla on tällainen sairaushistoria ja jonka CV:ssä on kymmenen vuoden aukko.
Aivot, olkaa hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti