Tulin eilen takaisin Helsingin ja Tallinnan turneelta. Kyllä olt mukavoo, ikinä ei vain aika (saati raha) riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Helsingissä museot ovat kalliita. Tallinnassa ei niihin oikein ehdi, kun on niin paljon muuta nähtävää. Parasta kuitenkin oli ystävän seura, vanhojen muistelu ja nykyisyyden ruotiminen sellaisen ihmisen kanssa joka on jaksanut katsella naamaani ja kuunnella jaarituksiani sen parikymmentä vuotta.
Ostin tänään juhlamekon ystäväni elohäihin, löytyi oikein kiva mustaharmaa yksinkertaisella ja tyylikkäällä leikkauksella. Mekko on hihaton, joten muut juhlavieraat joutuvat katsomaan tutisevia allejani. Vasen alli on vielä kohtuullisen siedettävä, oikea taas paljon suurempi ja roisimpi, vaikka kyseessä on tekevä käsi. Vääryyttä. Mietin jonkinlaista hartiahuivia, mutta valokuvaaminen muuttuisi mahdottomaksi kun huivi putoilisi kaiken aikaa. Siispä allit kehiin ja muhkurat kunniaan.
Kissat olivat poloisina ja virransäästötilassa koko reissuni ajan, ikävöivät ressukat. Mieskin ikävöi, ja minä ikävöin häntä ja kissoja. Heräsi hienoinen kysymys, että miten minä kestän 4-10 viikon työharjoittelun ulkomailla (kuten olen ensi vuodelle suunnitellut), jos jo viiden päivän erillään olo tekee kaikille osapuolille tiukkaa? Täytyy tosissaan miettiä asiaa. Mainio tilaisuus ja vielä oppilaitoksen kustantamana, mutta silti... vaikeaa.
Voisiko joku muu joskus päättää puolestani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti