Matkalta on nyt kotiuduttu. Erinomaisestihan se meni. Ainoastaan yksi kehnohko ravintolakokemus ja yhtenä päivänä satoi noin puoli päivää, mutta ei se tahtia haitannut. Ennen matkaa ehdin tilata sen salamavalon ja diffuusiokupin, ja nyt olen ne noutanut, testannut ja hyväksi havainnut. Tänään olen pakannut nukkekodin ja huomisaamuna vien sen postiin. Taas pieni välivoitto turhan roinan vähentämiseen.
Kuvia seuraa myöhemmin, en ole vielä tyhjentänyt muistikortteja. Uusia, ihania ruokatuttavuuksia tuli matkalla taas vastaan, ja tänään kokeilinkin onnistuneesti yhtä reseptiä (tattariryyni-metsäsienitäytteiset kaalikääryleet). Uusia asioita on opittu, kauniita asioita nähty, ihania makuja maistettu ja suuria persooniakin tavattu. Satuimme sopivasti myös Jagellonian-yliopiston 650-vuotisjuhlallisuuksien aikaan, oli tarjolla avointa oopperaesitystä ja muuta hauskaa ohjelmaa.
Matkalaukkuni meni lopultakin rikki. Parikymmentä lentoa se kestikin - ihmeen pitkään kun ottaa huomioon miten kovakouraisesti jotkut lastaajat matkalaukkuja kohtelevat. Laukusta eivät pettäneetkään vetoketjut kuten olin uumoillut vaan se oli saanut kovan iskun alakulmaan, koska sivuseinämä oli lähtenyt irtoamaan. Onneksi tämä tapahtui vasta paluumatkalla, huomasin vasta vanhempieni luona että laukun sivusaumassa on kämmenen mentävä aukko. Onneksi mitään ei ollut mennyt rikki.
On meillä nyt ainakin suolaa. Menimme yhtenä aamuna paikallisbussilla Wieliczkaan, tutustuimme kylään ja ostimme suolakaivoksen kaupasta kolme kiloa suolaa. Eipähän tarvitse ihan heti lähteä uudestaan hakemaan. Kaivoskierroksella emme käyneet enää toista kertaa, viime reissullahan tuo tuli nähtyä, mutta kylä oli vierailun arvoinen upeine kirkkoineen ja sievine historiallisine aukioineen ja puistoineen. Kävimme paikallisella ruokatorilla ostelemassa evästä, ja kesän ensimmäiset mansikatkin söimme. En vain arvannut, että mansikkamummon ilmoittama hinta (8 zlotya) ei ollutkaan litrahinta vaan kilohinta. Näytin sormella (koska mummo ei osannut englantia enkä minä puolaa) että yksi, ja hämmästys oli suuri kun sainkin kahdeksalla zlotylla järkyttävän säkillisen mansikoita. Totesimme että mansikoilla oli siellä sama kohtalo kuin muuallakin Keski- ja Etelä-Euroopassa: ovat isoja ja kauniita, mutta maultaan laimeita ja jopa vetisiä. Pohjoisen pitkät päivät antavat marjoihin huomattavasti enemmän makua. No, syötiin silti.
Ensi viikolla alkaa helle, juuri kun miehellä alkavat työt. Minä voin jatkaa paheksuttua työttömän elämääni parvekkeella istuskellen ja jääkahvia siemaillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti