Herkkupaketti

Koska tienaan kokoomuslaisten hämmästykseksi alle 2100 euroa kuussa, joudun turvautumaan elämän pienissä luksuksissa Saksasta tilattuihin tavaroihin kun en pysty kierrättämään palkkatuloja holding-yhtiön kautta. Saapuivat juuri miehen viimeisen työpäivän kunniaksi. Ensi viikolla olemme molemmat työttömiä, mies saa sentään ansiosidonnaista kun itse en saa kuin työmarkkinatukea. Onneksi nämä putelit riittävät ensi vuoteen, kahvikin varmaan jouluun asti, ja tuota amarettoa meillä on varmaan vuodenkin päästä (ellen innostu leipomaan paljon hedelmäkakkuja ja runebergin torttuja). Nuo piemontelaiset torroncinit kyllä tempaisen huiviin alta aikayksikön.

Olemme menossa viikonlopuksi Savonlinnaan keskiaikamarkkinoille. Olen odottanut niitä koko kesän ja sääkin näyttäisi näillä näkymin suosivan. Tänä iltana pitää suunnitella vähän tarkemmin missä järjestyksessä mennään katsomaan mitäkin, ohjelma vaikuttaa mielenkiintoiselta enkä halua menettää mitään. Menemme vain lauantaina, kahden päivän lippu tuntuu jo vähän liikaa kukkarossa. Mikä mainiointa, siskoni tulee myös ja voimme härvätä koko viikonlopun, paukuttaa toisiamme selkään ja muistella menneitä. 

Muuten fiilis on ollut aika tympääntynyt. Edelleenkään ei hetkauta yhtään mikään. Jotenkin alkaa tuntua että se on enimmäkseen hyvä asia, jaksaa paremmin kärvistellä päivästä toiseen kun mikään ei oikeastaan tunnu miltään. Kirjat, piirtäminen, Skyrim ja Sims täyttävät päivät. Keskiaikamarkkinat ovat hieno loppuhuipennus kesälle, syksyllä ei ole tiedossa mitään. Joulukuussa on se Praha, mutta sen jälkeen on näillä näkymin 40 vuotta ei mitään. Saapi ehdotella sinne täytettä. Jos uskaltaa.

Menikö se nyt hyvin vai huonosti?

Työhaastattelu oli ja meni, ja kaikille haastatelluille luvattiin ilmoittaa viimeistään sunnuntaina. Nyt on maanantai, eikä mitään ole kuulunut. Voinen olettaa että valinta ei osunut minuun, koska käsittääkseni valitulla työt alkavat tänään. Ei jäänyt kovin hyvä mielikuva yrityksestä tämän kokemuksen perusteella, ensin luvataan ilmoittaa ja sitten ei ilmoitetakaan. 

Työhaastattelu meni sikäli hyvin, että kasaamastani muotokuvaportfoliosta sain valtavan hyvää positiivista palautetta ja kehuja. Sen sijaan kaikki nippelitieto kameroista ja muista jutuista oli tosi huteralla pohjalla, minkä auliisti myönnän itsekin. Ei meillä koulussa puututtu teknisiin yksityiskohtiin (minkä kokoinen mikäkin kenno on fyysisesti ym.) juuri lainkaan. Ymmärrän toki, että ne asiat pitäisi olla hallussa jos aikoo myydä niitä vermeitä kuluttajille, mutta tässä tullaankin jo sitten seuraavaan asiaan: ilmoituksesta sain kuvan että ovat hakemassa nimenomaan studiokuvaajaa ja kuvankäsittelijää, joka voi myös vähän ekstrata liikkeen puolella. Haastattelussa kävikin ilmi että pääosin työ on kuitenkin myyntiä, studiokuvausta on vain harvoin. Tuntui vähän harhaanjohtavalta, minkä vuoksi toivoin koko viikonlopun etten paikkaa saisi. 

Opiskeluaikana tein toisen työharjoittelupätkistäni valokuvausliikkeessä, ja silloin jo totesin että tämä ei ainakaan ole sitä mitä haluan tehdä. Olen sitä tyyppiä joka istuu kellarissa tekemässä asiakastöitä omassa rauhassaan ja antaa jonkun sosiaalisemman hoitaa sen myyntipuolen. Sielläkin sain paljon kiitosta kuvankäsittelystä ja valmistuspuolesta, ja siinä koinkin olevani parhaimmillani. Parhaimpia päiviä olivat sellaiset kun asiakas oli tuonut liikkeeseen jonkin pienen ja naarmuisen sota-aikaisen valokuvan missä oli jo ammoin kuolleita sukulaisia tai muuta merkityksellistä, ja halusi siitä naarmujen ja tahrojen poiston ja suurennoksen, ja minä sain laulattaa Photoshopia mieleni mukaan. Mitä naarmuisempi ja likaisempi kuva, sitä innokkaammin kävin korjausten kimppuun. Sen sijaan myymälän puolella oleminen oli minulle tuskaa, koko ajan teki mieli käydä salavihkaa lukitsemassa kaupan ovi etteivät asiakkaat vain pääsisi sisään. Mieluummin otan tikkuja kynsien alle kuin suoritan asiakaspalvelutehtävää. Tästä voi jo varmaan vetää huoletta sellaisen johtopäätöksen, etten ole kovin sosiaalinen ihminen. 

Minulla oli haastattelussa mukana nivaska koulu- ja työtodistuksia, mutta niitä ei koskaan pyydetty näyttämään. En tiedä miten niiden todistusten näyttäminen kuuluu asiaan ja miten usein niitä pyydetään edes näyttämään, vai oliko se jo lähtökohtaisesti merkki siitä että en ollut heidän etsimänsä henkilö? En myöskään osaa sanoa oliko palkka hyvä vai huono. En tiedä saanko edes sanoa sen tässä, vai onko se salaista tietoa? Ensimmäinen kuulemani kommentti oli, että onpas surkea palkka. Mies taas sanoi kotona että onpas hyvä palkka, hän sai itse asiassa vähemmän ollessaan harjoittelijana valtion metsäpuljussa (jonka nimeä en nyt paljasta tässä), ja siihen kuitenkin vaadittiin maisterintutkinto. Se tosin oli harjoittelijan palkka (kyseisessä paikassa kaikki määräaikaiset palkataan "harjoittelijoina" jotta heille voitaisiin maksaa vähemmän palkkaa riippumatta siitä miten kauan ja kuinka monta työpätkää he ovat kyseistä työtä tehneet), mutta silti. Eikä mies saa nytkään paljon enempää, vaikka on suuressa kansainvälisessä firmassa määräaikaisena tekemässä huomattavasti vaativampaa hommaa. 

En siis osaa sanoa että menikö haastattelu hyvin vai huonosti ja olisiko työstä saatava palkka ollut edes hyvä vai huono. Sen kuitenkin tiedän että se olisi kuitenkin ollut pääosin sellaista työtä jota olisin inhonnut ensimmäisestä hetkestä alkaen. Että sikäli ihan hyvin meni lopulta. 

PS. Eilen löytyi lisää sieniä. 

Työhaastatteluun

Sain kutsun Rajalaan työhaastatteluun. Huomenna iltapäivällä. Jännittää. En todellakaan usko paikkaa saavani, mutta ilman muuta vedän haastattelun niin hyvin kuin suinkin kykenen. Harjoitusta sekin on. Kieltämättä hivelee että pääsin haastatteluun asti, en siis voi ihan käsi olla noissa hommissa. 

Eipä tullut Skyrimin peluusta mitään sen jälkeen kun puhelin soi. Meni niin pasmat sekaisin. Nyt yritän vain pitää turhat toiveet poissa. 

Herttaisen yhdentekevää

Olen nyt saavuttanut sen pisteen, missä kaikki on oikeastaan ihan sama. En surkuttele, en ahdistu, en pahemmin edes vittuunnu - kaikki on melko lailla yhdentekevää. Odottelen vain sitä Prahan matkaa. Sen jälkeen ei ole mitään. Eikä se oikeastaan edes haittaa. Välillä katselen itseäni ja elämääni ikään kuin sivusta ihmetellen samalla sitä, miten rauhallisesti annan laivani lipua kohti paksua hernerokkasumua. Olen yrittänyt soutaa ja kääntää purjeita, mutta kurssi on ollut vakaa. Katsotaan nyt sitten mitä siellä sumussa on. 

Kun menen mille tahansa keskustelufoorumille ja vilkaisen keskusteluja missä jutellaan työttömyydestä, halveksunnan ja vihan määrä on jotain aivan käsittämätöntä. Kuulemma Suomessa on töitä kaikille jotka vain viitsivät mennä töihin, ja työttömien pitäisi myydä likimain kaikki omaisuutensa ennen kuin saavat valittaa rahan puutetta. Puhelinta ja tietokonettakaan ei saisi omistaa. En tiedä mitä kouluissa nykyisin opetetaan, mutta käytetystä halpiskoneesta saatava 50 euroa ei kovin kauan sitä työtöntä lämmitä eikä hänen ongelmiaan ratkaise, minkä jälkeen laskutkin on maksettava pankin maksuautomaatilla korkeampaan hintaan, työhakemuksia on mahdoton kirjoittaa ja työpaikkojen etsimisestäkin tulee työläämpää kun pitää jonottaa kirjaston ainoalle julkiselle koneelle joka päivä useampaan kertaan katsoakseen onko uusia työpaikkoja ja onko sähköpostiin tullut haastattelukutsuja. Niin kauan kun on yksikin esine jonka voi myydä, vaikka sitten eurolla, ei saisi valittaa. On vain laiska ja tekosyihin tukeutuva, jos niin ei tee. 

Kun niin suuri (ellei suurin) osa ihmisistä on valtavan sydämettömiä, kapeakatseisia, suorastaan tyhmiä ja kaiken päälle vielä pohjattoman ilkeitä, vedän mieluummin luukut kiinni sellaiselta maailmalta. Aivan hemmetin sama. Minun osaltani peli on jo menetetty, koska CV:ssä on suuri aukko ja elämässään kompastunut ja sairastunut ei yleisen mielipiteen mukaan pysty enää koskaan yhtään mihinkään koska ei ole käyttänyt jokaista hetkeään tahkotakseen rahaa jollekin toiselle. 

Kammottavimpia tapauksia ovat ne, jotka joka käänteessä korostavat olevansa "yhteiskunnan nettomaksajia". Omasta mielestään he voivat vaatia, valittaa ja tuomita koska käyvät töissä ja "elättävät luusereita verorahoillaan", kun jokainen kynnelle kykenevä voi halutessaan vain "mennä töihin". Elämän ikäviä tosiasioita ei edes kannata yrittää selittää tällaisille ihmisille, koska kaikki vasta-argumentit ovat heidän mielestään tekosyitä. 

Me ollaan hävitty tää peli. Voihan sitä vaihtopenkiltäkin seurata, vaikka sitten loppuun asti. Meitä vaihtopenkkiläisiä tarvitaan ainakin siihen että toiset voivat tuntea ylemmyyttä ja paremmuutta ja kiitellä onneaan että "ainakaan minulla ei mene noin paskasti". 

Viimeinen uinti

Tulimme juuri kesän viimeiseltä uinnilta. Huomenna on jo seitsemän astetta kylmempää kuin tänään ja koko loppuviikoksi on luvattu viileää ja sateita. Se on uimavesien menoa sitten. Ikävä jää, tänä kesänä on saatu uida paljon ja hartaasti. 

Kaupunkimme Rajala-myymälään aukesi äkkiyllättäen paikka. Hain tietysti, ja samaa paikkaa varmasti hakevat kaikki viimeisen viiden vuoden aikana valmistuneet medianomit ja media-assistentit. En odota pääseväni edes haastatteluun, mutta olenpahan ainakin hakenut. Rahaa kun on tilillä alle 30 euroa ja Kela istuu työmarkkinatukihakemukseni päällä. Onneksi miehellä on palkkapäivä perjantaina ja ruokaa on pakastimessa. Äkillinen tulotason romahtaminen on harmittanut yllättävän vähän. Laskimme, että kun mies ensi kuussa siirtyy ansiosidonnaiselle olemme oikeutettuja 114 euron asumistukeen, ja kevääseen verrattuna yhteenlasketut kuukausitulomme laskevat noin 200 euroa. Onneksi kiristysvaraa on, emmekä joudu puille paljaille. 

Joulukuun Prahan matka on maksettu ja sinne on käyttörahaakin säästetty, että sinne päästään kyllä. Sitä seuraavaan reissuun meneekin sitten pidempi aika, jos mitään muutosta ei tapahdu. Kun uutisia seuraa, tuntuu pieneltä ihmeeltä että kukaan voi tänä päivänä saada työpaikan. Sekin pulju jossa mies on nyt kesätöissä, antaa vakituiset paikat kalakavereille ja perhetutuille. Ilman suhteita saa vain murusia vaikka olisi miten ahkera ja hyvät paperit ja suosittelijoita sieltä täältä. 

Välillä tulee väkisinkin mieleen, että on tämä paska maa. 

Epäjäätelöä lautasella

Terveiden kirjoissa taas. Proppua en saanut kurkustani pois, mutta se ei kuulemma ole vaarallista. Kaikki on taas sillä saralla mukavasti, on uitu ja herkuteltu ja nautittu kesästä täysin rinnoin. 

Oli taas mielenkiintoisia hetkiä kun miehen veljen esikoinen oli meillä kaksi yötä elämysmatkalla (aikoinaan meitä pyydettiin ottamaan tämä lapsonen yökylään koska hänelle olisi kuulemma suuri elämys yöpyä kerrostalossa). Oli ihan mukavaa puuhastella tuollaisen kolmannelle luokalle menevän kanssa kun kiukuttelukohtauksia tai muuta odottamatonta ei tarvitse enää pelätä, mutta muuten sai pari kertaa olla monttu auki. Tyttö piirsi Sauli Niinistöstä kuvan jonka halusi lähettää Saulille itselleen. No, etsin presidentinlinnan kanslian osoitteen ja lupasin postittaa kuvan (minkä teinkin). Sitten sain kuulla tältä lapselta, että Sauli on hyvä presidentti, parempi kuin joku HOMO. Ymmärsin kyllä ettei tuon ikäiselle voi rasahtaa siitä mitä sille kotona opetetaan, mutta oman kattoni alla en haluaisi kuunnella tuollaisia puheita. Kun lapsi leikki pehmoilla, leikit käsittelivät paljolti sitä miten joku pehmoista on lihava ja sen on pakko laihduttaa. Afrikan tähteä pelatessa muksu voivotteli että toivottavasti löydän jalokiven ettei minusta tule köyhä, kamalaa jos tulee rosvo ja minusta tulee köyhä, hävisin ehkä pelin mutta en ainakaan ole köyhä. Karkeat, ahdistavat arvot kaikuivat muksun suusta. Lopulta minua lähinnä vain suretti. 

Lapsiviikonloppuna ostimme jäätelöä. Lapsi halusi ehdottomasti Ingmanin Trio -jäätelöä, joten ostin sitä kun muukaan ei olisi kelvannut. Kyllä vistotti kun katsoin tuoteselostetta. Jäätelön pohjana käytetään kermaa tai hätätilassa maitoa, mutta tämä teollinen moska ei ole mielestäni jäätelöä nähnytkään. Tässä tuoteseloste kokonaisuudessaan (huomatkaa, että ainesosat ilmoitetaan järjestyksessä sen mukaan, mitä tuotteessa on eniten): vesi, sokeri, maitoproteiini, kasviöljyt (palmu, rypsi), tärkkelyssiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi, kaakaojauhe, emulgointiaineet (rasvahappojen mono- ja diglyseridit), stabilointiaineet (johanneksenleipäpuujauhe, guarkumi, karrageeni), aromit, väri (punajuuriväri). 

Siis pelkkää teollista massaa. Kun teen itse jäätelöä, käytän kermaa, vaahdotettuja munanvalkuaisia ja marjoja tai hedelmiä. En ymmärrä, miksi pääosin vettä, makeutusaineita ja teollisia öljyjä sisältävää sotkua saa myydä jäätelön nimellä. Ainoa hyvä juttu siinä oli rasia, jota voi jatkossa käyttää eväsretkillä salaattirasiana. Maultaan tuote oli ihan ok, joskin minun makuuni aika keinotekoisen makuinen. En olisi moista ostanut jos itse tehty tuote olisi lapsivieraalle kelvannut. Teollinen jäätelö on pääosin kusetusta. Ainoa minkä nipin napin hyväksyn, on Pappagallo-jäätelö. Siinäkin on tarpeettomia lisäaineita joita välttelen, mutta perusrunkona on sentään oikea kerma eikä sitä ole pumpattu täyteen ilmaa. 

Polkupyöräni varastettiin jossain lauantai-illan ja maanantaiaamun välillä. Talon päädystä nurmikolta löytyi murrettu lukko, ja uskollinen sotaratsuni on nyt poissa. Pyörä on sen verran tunnistettavan näköinen (mustalla, keltaisella ja valkoisella spray-maalilla tuherrettua sekasotkua), että pystyn kyllä ottamaan omani takaisin mikäli se jossain vastaan tulee.