Tulimme juuri kesän viimeiseltä uinnilta. Huomenna on jo seitsemän astetta kylmempää kuin tänään ja koko loppuviikoksi on luvattu viileää ja sateita. Se on uimavesien menoa sitten. Ikävä jää, tänä kesänä on saatu uida paljon ja hartaasti.
Kaupunkimme Rajala-myymälään aukesi äkkiyllättäen paikka. Hain tietysti, ja samaa paikkaa varmasti hakevat kaikki viimeisen viiden vuoden aikana valmistuneet medianomit ja media-assistentit. En odota pääseväni edes haastatteluun, mutta olenpahan ainakin hakenut. Rahaa kun on tilillä alle 30 euroa ja Kela istuu työmarkkinatukihakemukseni päällä. Onneksi miehellä on palkkapäivä perjantaina ja ruokaa on pakastimessa. Äkillinen tulotason romahtaminen on harmittanut yllättävän vähän. Laskimme, että kun mies ensi kuussa siirtyy ansiosidonnaiselle olemme oikeutettuja 114 euron asumistukeen, ja kevääseen verrattuna yhteenlasketut kuukausitulomme laskevat noin 200 euroa. Onneksi kiristysvaraa on, emmekä joudu puille paljaille.
Joulukuun Prahan matka on maksettu ja sinne on käyttörahaakin säästetty, että sinne päästään kyllä. Sitä seuraavaan reissuun meneekin sitten pidempi aika, jos mitään muutosta ei tapahdu. Kun uutisia seuraa, tuntuu pieneltä ihmeeltä että kukaan voi tänä päivänä saada työpaikan. Sekin pulju jossa mies on nyt kesätöissä, antaa vakituiset paikat kalakavereille ja perhetutuille. Ilman suhteita saa vain murusia vaikka olisi miten ahkera ja hyvät paperit ja suosittelijoita sieltä täältä.
Välillä tulee väkisinkin mieleen, että on tämä paska maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti