Työhaastattelu oli ja meni, ja kaikille haastatelluille luvattiin ilmoittaa viimeistään sunnuntaina. Nyt on maanantai, eikä mitään ole kuulunut. Voinen olettaa että valinta ei osunut minuun, koska käsittääkseni valitulla työt alkavat tänään. Ei jäänyt kovin hyvä mielikuva yrityksestä tämän kokemuksen perusteella, ensin luvataan ilmoittaa ja sitten ei ilmoitetakaan.
Työhaastattelu meni sikäli hyvin, että kasaamastani muotokuvaportfoliosta sain valtavan hyvää positiivista palautetta ja kehuja. Sen sijaan kaikki nippelitieto kameroista ja muista jutuista oli tosi huteralla pohjalla, minkä auliisti myönnän itsekin. Ei meillä koulussa puututtu teknisiin yksityiskohtiin (minkä kokoinen mikäkin kenno on fyysisesti ym.) juuri lainkaan. Ymmärrän toki, että ne asiat pitäisi olla hallussa jos aikoo myydä niitä vermeitä kuluttajille, mutta tässä tullaankin jo sitten seuraavaan asiaan: ilmoituksesta sain kuvan että ovat hakemassa nimenomaan studiokuvaajaa ja kuvankäsittelijää, joka voi myös vähän ekstrata liikkeen puolella. Haastattelussa kävikin ilmi että pääosin työ on kuitenkin myyntiä, studiokuvausta on vain harvoin. Tuntui vähän harhaanjohtavalta, minkä vuoksi toivoin koko viikonlopun etten paikkaa saisi.
Opiskeluaikana tein toisen työharjoittelupätkistäni valokuvausliikkeessä, ja silloin jo totesin että tämä ei ainakaan ole sitä mitä haluan tehdä. Olen sitä tyyppiä joka istuu kellarissa tekemässä asiakastöitä omassa rauhassaan ja antaa jonkun sosiaalisemman hoitaa sen myyntipuolen. Sielläkin sain paljon kiitosta kuvankäsittelystä ja valmistuspuolesta, ja siinä koinkin olevani parhaimmillani. Parhaimpia päiviä olivat sellaiset kun asiakas oli tuonut liikkeeseen jonkin pienen ja naarmuisen sota-aikaisen valokuvan missä oli jo ammoin kuolleita sukulaisia tai muuta merkityksellistä, ja halusi siitä naarmujen ja tahrojen poiston ja suurennoksen, ja minä sain laulattaa Photoshopia mieleni mukaan. Mitä naarmuisempi ja likaisempi kuva, sitä innokkaammin kävin korjausten kimppuun. Sen sijaan myymälän puolella oleminen oli minulle tuskaa, koko ajan teki mieli käydä salavihkaa lukitsemassa kaupan ovi etteivät asiakkaat vain pääsisi sisään. Mieluummin otan tikkuja kynsien alle kuin suoritan asiakaspalvelutehtävää. Tästä voi jo varmaan vetää huoletta sellaisen johtopäätöksen, etten ole kovin sosiaalinen ihminen.
Minulla oli haastattelussa mukana nivaska koulu- ja työtodistuksia, mutta niitä ei koskaan pyydetty näyttämään. En tiedä miten niiden todistusten näyttäminen kuuluu asiaan ja miten usein niitä pyydetään edes näyttämään, vai oliko se jo lähtökohtaisesti merkki siitä että en ollut heidän etsimänsä henkilö? En myöskään osaa sanoa oliko palkka hyvä vai huono. En tiedä saanko edes sanoa sen tässä, vai onko se salaista tietoa? Ensimmäinen kuulemani kommentti oli, että onpas surkea palkka. Mies taas sanoi kotona että onpas hyvä palkka, hän sai itse asiassa vähemmän ollessaan harjoittelijana valtion metsäpuljussa (jonka nimeä en nyt paljasta tässä), ja siihen kuitenkin vaadittiin maisterintutkinto. Se tosin oli harjoittelijan palkka (kyseisessä paikassa kaikki määräaikaiset palkataan "harjoittelijoina" jotta heille voitaisiin maksaa vähemmän palkkaa riippumatta siitä miten kauan ja kuinka monta työpätkää he ovat kyseistä työtä tehneet), mutta silti. Eikä mies saa nytkään paljon enempää, vaikka on suuressa kansainvälisessä firmassa määräaikaisena tekemässä huomattavasti vaativampaa hommaa.
En siis osaa sanoa että menikö haastattelu hyvin vai huonosti ja olisiko työstä saatava palkka ollut edes hyvä vai huono. Sen kuitenkin tiedän että se olisi kuitenkin ollut pääosin sellaista työtä jota olisin inhonnut ensimmäisestä hetkestä alkaen. Että sikäli ihan hyvin meni lopulta.
PS. Eilen löytyi lisää sieniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti