Tankkiässä

Eilisen ja toissapäivän olin kokemuskouluttajakoulutuksessa (ärsyttävän pitkä sana, joten taidan jatkossa käyttää sanaa koko-koulutus). Hyvä ja antoisa koulutus, ei siinä mitään, mutta en tiedä onko minusta moiseen. Useimmilla oli joku selkeä trauma tai vamma josta kertoja itse pystyi osoittamaan että tästä kaikki alkoi, mutta minun sairaushistoriani on sellainen sillisalaatti että on vaikea sanoa mikä johtuu mistäkin eikä oikein voi sanoa milloin, mistä ja miksi kaikki on edes alkanut. Luennon kirjoittamisessa on nyt sitten kauhea savotta. Onneksi on yli kuukausi aikaa. 

Nyt ollaan jännän äärellä. Huomenna mies saa tietää saako hän kesätyöpaikkaansa vuoden määräaikaisuuden vai ei. Huomenna siskoni tulee myös muutaman päivän vierailulle. Tarkoitus on käydä Kuopiossa (emmekä vain suinkaan eksy Ikeaan, emmehän), tehdä joululeivonnaisista testierät ja pitää sen kunniaksi myös pikkujoulut, leppoistella ja rattoistella ja käydä uudessa erinomaisessa pizzeriassa (Roihu), johon olen kovasti ihastunut ja sinne jo monta kertaa rahani kantanut ja menestyksekkäästi usuttanut toisiakin niin tekemään. 

Kun kaikki muut hommat elämässä ovat tällä hetkellä hirveän vaivalloista vääntöä ja vatulointia, niin voin ainakin henkseleitä paukutellen kertoa olevani hyvä World of Tanksin pelaaja. Pidin pitkään taukoa, mutta nyt olen aloittanut uudelleen ja parantanut parin kolmen viikon aikana tulosta jopa kymmeniä prosentteja, ja mitaleiden lisäksi olen viimeisen viikon aikana saanut pari Tankkiässä-tunnustusta telatykeille, joita tykkään pelata eniten. Yhdessä pelissä jopa vastapuolen pelaajat tulivat kehumaan että uskomaton suoritus. Meinasivat henkiset henkselit napsahtaa poikki kun tuli niin hyvä fiilis. Että jos minä jossakin olen hyvä, niin pelaamisessa. Säälittävää varmaan monista, mutta jostakin se ilo ja onnistumisen kokemukset on revittävä. 

Huomisaamuna pitäisi tulla lunta. Toivottavasti tulisi ja jäisikin. En halua toista mustaa joulua peräkkäin.