Eilen sain valaistushetken bussissa. Olin matkalla ystäväni luokse kyläilemään, kun tajusin että rahat eivät lopu. Kuulostaa ehkä lakoniselta ja vähän oudolta, mutta minulle se oli pieni iso hetki.
Koko aikuiselämäni olen aina ollut siinä pelossa että rahat loppuvat. Tuet ovat olleet pienet, joskus maksamisessa ja päätöksissä on ollut viivästyksiä ja rahat ovat monesti uhanneet loppua ja joskus ovat loppuneetkin. Vuosi sitten mies sai vuoden mittaisen työsopimuksen (sen, joka jatkui nyt vakituisena), ja taloudellinen tilanteemme parani aika kivasti. Silti sitä on ollut koko ajan pelko persiissä että mitä jos tässä kuussa loppuvat rahat, mitä sitten tehdään, entä jos ne loppuvat, kauheaa kauheaa, apua.
Alkukuusta kun ostin parin sadan euron takin, olin kauhuissani moisesta ostoksesta, koska mitä jos rahat loppuvat. Sitten ostin farkut ja muutakin kampetta, ja kauhistelin että mitä jos rahat loppuvat. Vielä viime viikonloppuna kun Ikeareissulla meni miltei tuplat siitä mitä oltiin suunniteltu, olin ihan paiseessa että nyt loppuivat rahat. Mutta eivät ne lopu. Bussissa istuessani tajusin, että eivät ne vaan lopu. Kerrankin on tarpeeksi. Nyt syksyllä on pitänyt tehdä isompia hankintoja (kuten esim. se takki, kun edellinen jäi laihtumisen myötä isoksi) ja rahat ovat olleet vähän tiukemmalla, mutta eivät ne ole loppuneet. Kituutteluvuodet ovat jättäneet selkärankaan "mitä jos rahat loppuvat" -kestopaniikin, ja vasta nyt jokin ratas naksahti paikalleen ja ymmärsin lakata pelkäämästä.
En silti aio ruveta tuhlailemaan rahaa ja viskelemään sitä sinne tänne. Vaikka ne eivät lopu, ei se silti mikään ehtymätön luonnonvara ole (aika äkkiä loppuisivat, jos alkaisi ostella kaikkea mitä mielii). Edelleenkin tiedostan, että nykyisen elintason eteen joutuu tekemään töitä, eikä mitään saa ilmaiseksi. Silti ihan hyvä että saa jollakin tasolla ottaa vihdoin rennosti, koska noin muuten hajottaa taas jonkin verran päästä. Syksy ja kaikki muu paska.
Huomenna ostan silti senkin päälle pallovalot, koska olen haaveillut niistä koko syksyn. Eivätkä rahat silti lopu.
On se hurjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti