Tänä vuonna meille on tullut viikoittaiseksi rituaaliksi käydä Lidlissä. Kesän aikana minulle on tullut henkilökohtaiseksi rituaaliksi käydä keskiviikkoisin katsomassa Lidlin uusi tarjouskuvasto netissä (meille ei tule paperimainoksia). Nykyisin Lidlin tarjouskuvaston katsomisesta on tullut keskiviikon kohokohta, niin säälittävältä kuin se kuulostaakin. Se on kuin saksalainen joulukalenteri, tosin "luukun" saa avata kerran viikossa ja 52 kertaa vuodessa.
Lidlin teemapäivät saavat aina lämpimät valot hehkumaan pienen kuplani sisällä. Välillä on Deluxe-tuotteita, välillä Ranskateemaa ja välillä Italiateemaa ja milloin mitäkin. Joskus on jotakin tylsää, mutta seuraavalla viikolla odotukset ovat sitten sitäkin korkeammalla. Lidl on ihan kiva piristys kotimaiseen, muuten valtaosin kahtiajakautuneeseen päivittäistavarakauppaan. Kaipaisin Suomeen vielä Tescoa ja Carrefouria.
Muistan vielä kun Suomen ensimmäinen Lidl avattiin Pirkkalaan. Asuin tuolloin Tampereella, ja silloisen kämppikseni kanssa menimme paikallisbussilla katsomaan jo sen avajaispäivänä tuota ihmettä. Silloin ei ollut vielä ostoskoreja eikä näitä pohjoismaisia kassalinjastoja, vaan ostokset kerättiin tavaroiden purkamisesta jääneihin pahvilaatikoihin tai omiin kasseihin ja koreihin, mikäli niitä sattui pitämään mukana. Nopeasti sitä oppi ottamaan oman kassin mukaan. Nykyinen kori- ja kassasysteemi on silti mukavampi. Silti, vasta viimeisen vuoden aikana Lidlissä käymisestä on tullut vakituinen tapa. Sitä ennen se oli satunnaista.
Joulukalentereista puheen ollen, en millään malta odottaa että ne tulevat kauppoihin. Joulukalenterin valitseminen on aina suorastaan pyhä tapahtuma, ja auta armias jos kauppojen valikoimista ei löydy sellaista wanhanaikaisella kuvalla varustettua joka kutkuttelisi nostalgista jouluhermoani. Ikean joulukuvastoakin odotan jo malttamattomana. Niin malttamattomana, että kaivauduin Ikea-konsernin kuvapankkiin saadakseni nähdä kuvat tämän vuoden joulutavaroista ennen kuvaston ilmestymistä.
Joululahja-askarteluja varten olen hankkinut tavaraa jo pari kolme viikkoa sitten, käyn säännöllisesti fiilistelemässä joulujuttuja Harrodsin ja Fortnum&Masonin sivustoilla joilla joulujutut on jo julkaistu (ei sillä että minulla olisi niistä varaa mitään tilailla). Paska kylmä kesä unohtuu sitä mukaa kun joulu lähestyy. Vielä toistaiseksi olen saanut pidettyä itseni kurissa enkä ole kuunnellut joululauluja edes koemielessä.
Noin muuten kuulumiseni ovat lähinnä sitä, että mitä olen katsonut suoratoistopalveluista. Netflixin lisäksi hankimme HBO Nordicin, ja olen vajonnut teininostalgiaan katsomalla Kylmää Rinkiä (Oz). Parhaimpina päivinä olen katsonut puolikkaan kauden putkeen. Yritin katsoa Fear the walking deadia, mutta petyin. Kökköä näyttelemistä, stereotyyppisiä hahmoja (typeriä skitsoavia naisia, ämpyileviä teinejä, liian pyhimyssankarillisia miehiä). En tykännyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti