Kyllä nyppii kun tulee epämääräisiä oireita. Soimaan itseäni etten muista milloin minulla viimeksi oli kuukautiset. Nyt luulin että ne olisivat alkaneet, enteet olivat jo ilmassa, mutta sitten eivät alkaneetkaan. Parina päivänä on ollut epämääräisiä pahoinvointipuuskia. Ei helvetti, jos nyt olen tullut raskaaksi. Karmeaa kohtalon ivaa.
Meidän ei pitäisi pystyä saamaan lapsia. Teoriassa se on mahdollista, mutta käytäntö on osoittanut että ei se vain onnistu. Silloin kun vielä luulin haluavani niitä, saimme siihen lääketieteellistä vetoapua (joka ei auttanut sekään), mutta pitkällisen itsetutkiskelun ja normaalin hormonitasapainon saavuttamisen jälkeen tulin siihen tulokseen että se ei vain ole minua varten. Ennen hormonaalisen ehkäisyn ja sittemmin lapsettomuushoitoihin kuuluvien hormonien aloittamista en halunnut lapsia. Sen jälkeen kun elimistöni selvisi hormoneista, en halunnut lapsia. Siinä välissä halusin niitä, enkä keksi muutakaan syytä sille halulle kuin ne riivatun pillerit, jotka pistivät systeemini sekaisin. Onneksi lasta ei saatu silloin alulle, olisi melkoisen ikävää jos jaloissa pyörisi kupeitten hedelmä joka olisi jälkikäteen osoittautunut vääräksi valinnaksi.
Olisi kyllä kaikkien taiteen sääntöjen mukaista että nyt napsahtaisi se yksi miljoonasta -todennäköisyys, juuri nyt kun valmistuminen häämöttää ensi keväänä (tietysti se siirtyisi taas ties mihin saakka), mies etsii töitä ulkomailta ja haaveilemme elämästä Pariisissa, Wienissä, Roomassa, Lontoossa tai jossakin muussa suuressa kaupungissa. Eihän se lapsi toki ulkomaille muuttamista estä, mutta en minä sitä silti halua. Äidinvaistoni sijoittuvat asteikolla jonnekin siirtolohkareen ja keräkaalin välimaastoon.
Olisi kyllä kaikkien taiteen sääntöjen mukaista että nyt napsahtaisi se yksi miljoonasta -todennäköisyys, juuri nyt kun valmistuminen häämöttää ensi keväänä (tietysti se siirtyisi taas ties mihin saakka), mies etsii töitä ulkomailta ja haaveilemme elämästä Pariisissa, Wienissä, Roomassa, Lontoossa tai jossakin muussa suuressa kaupungissa. Eihän se lapsi toki ulkomaille muuttamista estä, mutta en minä sitä silti halua. Äidinvaistoni sijoittuvat asteikolla jonnekin siirtolohkareen ja keräkaalin välimaastoon.
Kaikki yllämainittu on tietysti Väärin Ajateltu, koska tietysti jokainen oikea nainen haluaa lapsia! Monesti sitä tuntee itsensä todella kummajaiseksi kun jokaisessa valinnassa luovii eri suuntaan, ja tuntuu että niitä omia valintoja pitää aina jotenkin häpeillä ja pyydellä muilta anteeksi. Onneksi on blogi. Tämä on minun, ja täällä olen juuri niin outo kuin haluan.
PS. Kävin eilen uimassa. Kävin tänäänkin uimassa. Ajattelin käydä huomennakin uimassa.
PPS. Yritin tehdä marenkia. Epäonnistuin.
PS. Kävin eilen uimassa. Kävin tänäänkin uimassa. Ajattelin käydä huomennakin uimassa.
PPS. Yritin tehdä marenkia. Epäonnistuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti