Mies meni muinaisten lukiokavereidensa kanssa saunailtaan ja minä istuskelen kotosalla juomassa Casal Garciaa. Viiniä Portugalista. En ole koskaan käynyt Portugalissa, mutta minua hymyilyttää aina kun kuulen siitä, kiitos peruskoulun latinanopettajani. Teimme luokassa kirjoitustehtävää kukin hiljaa itseksemme ja opettaja kuljeskeli luokassa omissa ajatuksissaan. Aivan yht äkkiä hän huusi kovaan ääneen "Portugali! Se on Portugali! Eikä mikään Bortugal." Kukaan ei ollut sanonut mitään ainakaan viiteen minuuttiin, eikä koko tunnin aikana kukaan ollut puhunut sanaakaan Portugalista. Minun ei tarvinne kertoa, että kyseinen opettaja oli lievästi sanoen erikoinen persoona. Pelätty, mutta samaan aikaan kunnioitettu ja toisaalta ihan pidettykin. Joskus mietin mitä hänelle kuuluu, ainakin silloin kun törmään Portugaliin tavalla tai toisella.
Elokuun matka alkaa hiljalleen muotoutua. Ravintola vahvisti pöytävarauksemme konsertti-illalliselle. Olen jo mielessäni käynyt läpi joka ikisen mahdollisen ja mahdottoman katastrofin joka matkan aikana voisi sattua, joten alan hiljalleen uskoa että kaikki voi kuitenkin mennä hyvin. Sama juttu oli ennen viime joulukuun Krakovan matkaa: olin varma että lentoyhtiö ensin rikkoo tavaramme ja sitten hävittää ne, hotelli on hukannut varaustietomme ja jäämme ilman huonetta jonka olemme kuitenkin etukäteen maksaneet, meidät ryöstetään, hakataan, tapetaan ja heitetään roskasäiliöön ja niin edelleen - ja silti matka oli kaiken kaikkiaan viimeistä piirtoa myöten ikimuistoinen ja ihana eikä mikään mennyt pieleen. Miksi Budapestissa asiat kusisivat sen enempää kuin Krakovassakaan? Ei miksikään. Minä olen vain ääliö joka ei osaa nauttia hetkestä ja murehtii vain tulevia katastrofeja, joista 99% ei koskaan realisoidu.
Olen miettinyt että jos alkaisin taas piirtää. En ole kymmeneen vuoteen piirtänyt mitään. Kävin taidelukiota, ja siellä sai kyllä piirtää tarpeekseen. Silloin olinkin ihan hyvä piirtäjä, mutta taitoni ovat rapistuneet käyttämättöminä. Pitäisi vain ottaa kynä kauniiseen käteen ja hyväksyä se kuona mitä siitä tulee aina siihen asti että pääsen takaisin sille tasolle missä joskus olin. On vain vuoren korkuinen kynnys ylitettävänä: mielenkiintoa olisi, mutta odotukset ovat liialliset.
Lisää viiniä. Kyllä se siitä. Ei se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti