Minä ja Windows 8 alamme tulla keskenämme toimeen. Olen keksinyt mitä teen väärin, enkä enää koskettele touchpadia sopimattomasti ja aiheuta hallitsematonta järjestelmäkuvakkeiden ponnahtelua mitä kummallisimmista paikoista. Sen sijaan minulla on herännyt vuoden tauon jälkeen koukuttavia mielihaluja erinäisiä Facebook-pelejä koskien. Nyt on taas laitettu karkkeja riveihin ja leikitty maanviljelijää.
Sain tiivistettyä työharjoittelurupeamani kahteen kuukauteen, joten paperit ovat taskussa maaliskuun viimeinen päivä. Mitähän hittoa sitä seuraavaksi opiskelisi? Mikä olisi työllistymisen kannalta hyödyllistä? Hoitoalahan se työllistäisi, mutta minusta ei siihen ole henkisten ja fyysisten rappeumien vuoksi. Selkä ei kestä pitkällistä seisomista eikä polvi kävelyä, ja päästähän minua on hajottanut viimeiset kaksi vuosikymmentä tauotta. Ikuisena luuserinakaan ei kamalasti kiinnosta olla. Peruskouluaikoina vannoin, että aikuisena näytän kaikille kiusaajille kun olen kuuluisa/menestynyt/taitava. En ole näyttänyt. Aina kun on palaset joten kuten kasassa, ilmestyy joku joka potkaisee taas astian nurin. Ja nyt on myöhäistä.
Lasten saduissa ja nuortenkirjoissa paha saa aina palkkansa ja pitkään siedetyistä kärsimyksistä seuraa aina jonkinlainen palkinto. On ahterista, ettei oikea elämä toimi niin. Tosielämässä paha vetää aina potin kotiin ja kärsimys poikii lisää kärsimystä.
Sunnuntaina aukeaa joulukalenterin ensimmäinen luukku, jee! Sunnuntaina ripustan myös jouluverhot, koska olen Helsingissä 9.-15. joulukuuta enkä muuten mielestäni ehdi katsella niitä tarpeeksi kauan. Joulu on minulle aina parasta aikaa vuodessa: kauneutta, perinteitä, salaperäistä taikaa ja lämmintä tunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti