Yhdeksän päivää jäljellä. Viime päivinä en ole tehnyt työharjoittelussa mitään järkevää, ja ihan rehellisyyden nimissä on sanottava ettei ole hirveästi kiinnostanutkaan. Tänään laskeskelin tunteja, ja vähentelin tunneista sen mitä ruokatuntiin, aamun turhaan neppailutuntiin ja pakollisiin palavereihin kuluu, eikä siihen montaa tuntia varsinaiselle työnteolle jäänyt. Toiseksi viimeisenä päivänä on koululla todistusten jako ja viimeisenä päivänä sovin lähteväni kolme tuntia aikaisemmin koska minulla on pieni keikka. Mehustelen jo ajatuksella miten ei tarvitse mennä Juorupesään ja saada siitä palkaksi nolla euroa ja kaikki tölväisyt joita en pysty ignoraamaan.
Asioita, joita aion tehdä valmistuttuani:
- Käyn kirjastossa, koska lopultakin minulla on aikaa lukea. Paitsi kirjoja, ajattelin lainata myös vinon pinon sarjakuvia ja käyttää yhden kokonaisen arkipäivän lueskellen niitä sängyssä. Ihan vain siksi koska voin.
- Vedän hirveät peliöverit.
- Laitan jotakin ruokaa joka vaatii paljon työvaiheita ja paneutumista ja leivon jotakin monimutkaista.
- Juon viiniä keskellä päivää.
Minulla on kummallinen mies. Hänen mielestään on ihan ok jos vaimo on työtön boheemi joka toteuttaa omia, hämyisiä projektejaan. Tosin mies tietää kyllä että ryntäisin pää kolmantena jalkana ansiotyöhön jos joku työnantaja minut ihan oikeasti sellaiseen kelpuuttaisi, mutta on mukavaa ettei minun kelpaamattomuuteni työelämään muodosta ikäviä issueita parisuhteeseen.
On se hieno mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti