Tein tällaisen julisteen laitettavaksi luokkani fb-ryhmän seinälle, kun ei taas ollut paljoa tekemistä. Valitsin yhden Budapestin kommunistisen patsaspuiston patsaista ottamistani kuvista ja tein siitä. Nyt ihan loppusuoralla on töitä ollut himppasen enemmän, mutta ei rasittavasti. Tieto yliopistotaustastani on kantautunut korppikotkan korviin, koska hän on viime ajat kohdellut minua kuin ihmistä konsanaan.
Maanantai ja tiistai ovat käytännössä neppailua: molemmat päivät ovat vajaita päiviä ja minulla on viimeisteltävänä vain yksi kuvitus eikä muuta. Oma lähiesimiehenikin viettää talvilomaviikkoaan ensi viikolla, joten luvassa on käytännössä pelkästään rentoilua ja huulenheittoa. Not bad. Jotenkin oli kiusallinen se hetki kun sain esimieheltä pienen lahjan (firman logolla varustetun kummallisen jääraappa-hansikasviritelmän) kera kädenpuristuksen. Olen kamalan huono tuollaisissa missä pitää toivotella hyvää jatkoa ja muita latteuksia ja keksiä jotakin muuta sanottavaa ja kiitellä puolin ja toisin. Tuntuu hirveän vaivaannuttavalta. Voi kun edes joskus voisi kommunikoida kursailematta ja sanoa että aika paskaahan tää oli ja varmasti teilläkin oli hermot monesti kireällä kun en aina ollut se helpoin ja kiitollisin ohjattava.
Miehen viikonloppureissu peruuntui, joten eeppinen peliviikonloppukin kariutui. Kävin tänään noutamassa postista tilaamani lelulinssin ja täytyy sanoa että täyden kennon kamerassa tuollaiset lelujatkokset eivät oikein ole edukseen. Kamalaa vinjetointia ja tarkennus pelaa vain satunnaisesti. Jonkin verran siitä on kuitenkin makrokuvausapua ja saa sillä aika taiteellisehkoa kamaa halutessaan tuotettua, mutta sellaiseksi wanna be -taiteelliseksi leluksi se kuitenkin jää. Mihinkään vakavasti otettavaan valokuvaukseen se ei missään tapauksessa sovellu.
Ensi viikon torstaina menen käymään anoppilassa ensimmäistä kertaa joulunpyhien jälkeen (mies on käynyt tässä välilläkin). Sitten olen jo työtön boheemi väärineläjä-kaupunkilaishippi jota voi paheksua. Suunnitelmani jatkaa graafisen suunnittelun opintoja etänä milanolaisessa yliopistossa kandintutkinnon verran ei taatusti ilahduta anoppia. Olen ehkä ikävä ihminen, mutta välillä tekee mieli vähän härnätä vastapainoksi jatkuvalle huomauttelulle siitä miten elämme väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti