Oothan siinä vielä

Ihan ensin haluan hehkuttaa ostamiani taikatiskirättejä joista jokin aika sitten kirjoitin. En vaihtaisi enää pois, ja siksi haluan vielä kerran blogissani levittää taikatiskirättien ilosanomaa. Sama valaistuminen kävi jokin aika sitten Changen alusvaateliikkeessä. En ollut aikaisemmin ostanut sieltä mitään, mutta nyt alennusmyyntien myötä liityin klubiin koska tarvitsin kipeästi uusia liivejä. Siellä rintaliivien arkkienkeli selvästikin näyttäytyi minulle täydessä loistossaan, ja löysin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti istuvat liivit sekä oikean kokoni. Jatkuvasti vihoitteleva selkänikin on voinut huomattavasti paremmin. 

Surettaa miehen vanhojen sukulaisten saama kohtelu. Tämä Ruotsissa asuva pariskunta, iältään yhdeksänkymmenen molemmin puolin, on joutunut palvelutaloon. Heidät on erotettu toisistaan täysin käsittämättömin perustein. Tästä pariskunnasta herralla on huono kuulo ja iän myötä heikentynyt tasapaino, joten herra kaatuilee ja menee mustelmille ja rouva joutuu puhumaan tälle kaiken aikaa kovalla äänellä että herra kuulisi. Palvelutalossa väitetään että rouva hakkaa herraa ja he riitelevät koko ajan, joten heidät on pidettävä erillään. Kumpikin sanoo että riitaa ei ole, ja herra on yrittänyt selittää että hän kaatuilee huonon tasapainon vuoksi, mutta heitä ei uskota. Kummankaan ymmärryksessä ei ole mitään vikaa, ajatuskulku on kummallakin terävää ja aukotonta. Herra on kuitenkin ollut huono kulkemaan jalkavammansa ja heikon tasapainonsa vuoksi jo vuosia, ja siitä syystä he palvelutaloon päättivätkin lopulta muuttaa. 

Herra kaatuilee ja saa edelleen mustelmia vaikka on rouvastaan erillään ja muiden on puhuttava hänelle kovalla äänellä, mutta järki ei sitten sano että ehkä rouva ei olekaan sitten pahoinpidellyt herraa ja että he eivät riitele. Kumpikin myös itkee kaiken aikaa kun joutuvat olemaan erossa. 67 vuotta naimisissa ollut rakastava pari, ja heidät erotetaan noin älyttömien johtopäätösten ansiosta. Eikä päätöstä voi tietenkään pyörtää, koska sehän osoittaisi henkilökunnan olleen väärässä. Suututtaa niin paljon että tekisi mieli matkustaa Ruotsiin ja pyyhkiä sen palvelutalon henkilökunnalla lattiaa vaikka rauhallinen ihminen olenkin. 

Emme ehkä enää tapaa heitä, koska nyt he eivät pääse jokavuotiselle kotiseutureissulleen. Viime kesänä tapasimme heidät viimeksi, ja silloinkin tälle vanhalle herralle piti puhua kovalla äänellä ja tukea hänen kulkuaan. Paljon keskustelua kuitenkin riitti, ja tällä yli 90-vuotiaalla herralla oli tarjota terävää yhteiskunnallista analyysia ja olipa ostanut itselleen kannettavan tietokoneenkin ja opetellut sitä sujuvasti käyttämään. Ja nyt hän ei ole enää kelvollinen päättämään haluaako asua vaimonsa kanssa vai ei, vain siksi että he halusivat helpottaa vaivalloista arkeaan muuttamalla palvelutaloon. Surettaa ja suututtaa. Nämä lämpimät ja iloiset ihmiset, jotka 67 vuoden avioliiton jälkeenkin ovat kuin vastarakastuneet, kuihdutetaan suruunsa. Rouva sai keuhkokuumeen ja kummankin kunto on nyt huonontunut erillään olon seurauksena. 

Itsellänikin on hankalaa olla miehestä erossa muutama yö, joten voin vain kuvitella miten vaikeaa se on noin pitkän avioliiton jälkeen, kun toinen on ollut aina siinä vieressä. 

Ja niin minä pyörin

Pelleilin aikani kuluksi kameran ja Photoshopin kanssa ja lopputuloksena on tämä aika korni mutta toisaalta taas melko osuva omakuva. 

Tuossa juhannuksena kaveri linkkasi Facebookissa (ja itsekin sitten jaoin) tämän osuvan ja ajatuksia herättävän tekstin aikuisuuden myytistä. Ei tosin tarvitse olla minkään alakulttuurin edustaja kuullakseen vihjailuja aikuiseksi kasvamisesta ja siitä että on liian vanha tekemään jotakin. Riittää kun tekee niitä juttuja mistä tykkää. 

Itse koen olevani aikuinen, eikä aikuisuus mitenkään sulje pois Myyrä-piirrettyjen katsomista, radio-ohjattavilla autoilla leikkimistä, ritarihahmojen keräilyä, pehmolelujen haalimista sänkyyn, kiikkumista, rahojen säilyttämistä Rilakkuma-lompakossa, sarjakuvien lukemista ja kaikkea muuta mistä kovasti pidän. Monesti niistä saa kuitenkin kuulla, että onkohan tuo nyt ihan sinun ikäisesi naisen juttu. On se, jos minä niin itse päätän. 

World of Tanks on minun ikäiseni naisen juttu. Niin on myös Sopranos, Myyrä, Elder Scrolls, Hopeanuoli, Harry Potter, Sonic the Hedgehog, Aku Ankka, Sleich-ritarit, legot, radio-ohjattavat autot, Rilakkuma, Magic the Gathering, joulukalenteri ja SinäTuubaPaska-videot, noin muutaman mainitakseni. Ne eivät estä kantamaan vastuuta tai tekemään isoja päätöksiä. 

Ehkä lapsillakaan ei olisi niin suurta painetta aikuistua liian aikaisin jos aikuiset säilyttäisivät kykynsä leikkiä. 

Kukkia poikkeaville

Väärin elettyä juhannusta itse kullekin! Kävimme poimimassa lupiineja juhannuskukiksi. Jospa nuo nyt pari päivää kestäisivät. Hirvipizza on uunissa, lambrusco on jääkaapissa jäähtymässä lemon posset -vanukkaiden seurassa, sen lisäksi on vielä juustotapaksia ja kuivattuja viikunoita ja päärynöitä. Huomenna huevos rancheros ja marjapiirakka. Ei hyttysiä, ei palelua, ei vihjailua, ei arvostelua. Näin sen pitää mennä. 

Illemmalla ajattelimme käydä kaupungilla kävelemässä, ihastelemassa sen tyhjyyttä. 

Ja silti, masentaa ja ärsyttää ja vituttaa. Vaikka kaikki on kivasti. Joskus rasitan itse itseänikin.

Here, have some wine

Tänään tuli viinit, suklaat ja kahvi. Laatikossa oli vain 11 pulloa ja lähetyslistassa pahoittelut siitä, että yksi tilaamamme artikkeli oli juuri päässyt loppumaan. Pois jääneen viinin hinta palautetaan tilille jolta tilaus oli maksettu. Varsin kätevää. Kaikki oli suurin piirtein puoleen hintaan siitä mitä Suomessa ja paketti tuli kotiovelle viikossa. Tiedänpähän nyt mistä kannattaa jouluksi tilata syömisiä ja juomisia. 

Suklaiden maistelua odottelen innolla. Vivani-suklaita saa Lifestä ja Punnitse & Säästästä, mutta hinta on tuplat verrattuna Gourmondon hintoihin ja toinen tilaamistamme Vivanin levyistä oli makua jota ei ainakaan meiltä päin saa. Dolfinia olen ostanut vain kerran aikaisemmin yhdestä Savonlinnan herkkukaupasta ja silloinkin se oli päiväysvanhaa ja kallista (mutta silti tosi hyvää). Lauenstein sen sijaan on uusi tuttavuus, ja odotan siltä paljon. Ainakin se oli vähän arvokkaampaa tavaraa Gourmondossa. Veikkaan kyllä että Suomesta ostettuna olisi vielä kalliimpaa, hankala toki sanoa kun en ole törmännyt. 

Koska tänään talvi oli tullut kesän keskelle, en pistänyt nokkaani ulos hakeakseni lisää tattariryynejä kaalikääryleisiin. Kaalin loppu piti kuitenkin saada käytettyä, joten kokeilin tehdä quinoa-sieni-sipulitäytteen. Minulla on ohje miten quinoasta saa keitettyä irtonaista ja kuivaa sen kammottavan liisteripuuron sijaan mitä siitä yleensä tulee, mutta en vain saa siitä sellaista vaikka kuinka yrittäisin. Monet muut siinä ovat kuitenkin onnistuneet, enkä ole vielä keksinyt mitä teen väärin. Meni se toki höystettynä ja maustettuna kaalikääryleiden täytteenä, mutta silti. Irtonainen quinoa on tällä hetkellä minulle ratkaisematon haaste. 

Paskassa kesäsäässä on hyväkin puolensa: toivon mukaan ihmisiä ei tänä juhannuksena huku ollenkaan kun on niin kylmä. Ei tule monelle kiusausta mennä kännipäissään uimaan. Muuten kyllä toivoisin jo uimakelejä ja helteitä. 

Vintti valoisana

Kokeilin viikonloppuna ottaa materiaalia hdr-kuviin porukoiden vintillä, tässä tulos. Onhan tuossa vielä harjoittelemista, mutta alku on ihan hyvä. Vintti oli lapsena yksi lempipaikoistani, samaan aikaan sekä ihana että vähän pelottava. 

Tänään kuulin, että kuntoutustukeni on kestänyt tavanomaista pidempään. Normaalisti kuntoutustuella ollaan maksimissaan kuusi vuotta, minkä jälkeen aletaan katsella pysyvää työkyvyttömyyseläkettä jos mitään ei ole tapahtunut. Minä olen ollut nyt kahdeksan vuotta. Sovittiin että katsotaan ensin miten siellä työkkärin kuntoutuspalveluissa menee. Mikäs siinä. 

Olen vielä toistaiseksi kyennyt pitämään kiinni tavoitteestani kuvata muutaman sekunnin mittainen video joka päivä. Joinakin päivinä on jäänyt väliin, mutta olen seuraavana päivänä ottanut kiinni kuvaamalla kaksi. Jospa tosiaan saisin aikaiseksi kuvata toukokuun alusta elokuun loppuun ja vielä editoituakin koko roskan sekunnin pätkiksi. 

Juhannus on tulossa. En ole tänäkään vuonna innostunut viettämään sitä mökillä, viime vuonna jo kerroinkin miksi. Kuitenkin, tänään ostimme miehen sukulaisten painostuksesta möksälle uuden kaasugrillin (josta miehen veli onneksi sentään maksaa puolet), niin haluttaisi kyllä sitten grillata sillä kun on siihen monta kymppiä laitettu (Kitumarketissa oli Plussa-tarjouksessa kolmen sadan grilli 169 eurolla). Toinen hyvä syy mökkijuhannuksen viettämiseen on anoppi, jota voisi härnätä kertomalla että olemme ostaneet taas uuden matkan. Olemme näistä houkutuksista huolimatta kuitenkin kotosalla, säästyy hermoja. Pitää käydä grillaamassa sitten kun on paremmat säät, aika koleaahan tuo juhannukseksi lupasi. 

Pakastimesta löytyi vielä yksi rasia kantarelleja. Uunissa on jälleen satsi tattariryyni-sienitäytteisiä varhaiskaalikääryleitä. Jälkkäriksi on itse hapatettua viiliä ja omatekoista omenasosetta. En tiedä mikä olisi yhtä tärkeää kuin hyvä ruoka. 

Korttiaskartelua ja matkavaraus

Huomenna menemme isäukon seitsenkymppisille. Oikeastihan synttärit ovat ensi viikolla, mutta kun emme keskellä viikkoa voi hurruutella toiseen kaupunkiin, mennään nyt. Askartelin kuvassa olevan kortin ja annamme myös lahjakortin kirjakauppaan, mikä on varmasti mieluinen lahja koska isä on kova lukemaan. 

Toukokuun tukirahojen venyttäminen kesäkuun puoleen väliin kannatti, koska nyt mies sai kerralla puolentoista kuukauden palkan. Matkakuumeessaan mies oli jo tonkinut muutaman päivän ajan sopivia tarjouksia ja matkustusajankohtia joulukuulle, ja nyt tuo lisäraha antoi mahdollisuuden varata joulukuulle Prahan matkan. Kiitos norjalaisten halpalentoyhtiöiden ja varaussivustojen tarjousten tonkimisen, ei tälläkään kerralla mennyt paljon rahaa: neljän tähden hotellihuoneen keskeiseltä paikalta sai 32 eurolla per yö. Pienempikin tähtiluokitus olisi välttänyt, mutta päätimme kokeilla isompien tähtien kerhoa kun siihen tarjoutui mahdollisuus niin halvalla. Varasimme yhdeksän päivän matkan. 

Nyt vain ankarasti säästämään käyttörahoja. Nimenomaan ankarasti, koska itse tipun elokuun alusta kuntoutustuelta työmarkkinatuelle, koska olen Kelan mielestä täysin terve päästyäni läpi koulutuslinjan jonka pääsee läpi pelkästään tulemalla paikalle (eikä läpi päästäkseen tarvitse tulla paikalle ajoissa eikä edes joka päivä). Mt-puoli haluaisi sylkeä minut ulos järjestelmästä kun en ole välittömässä vaarassa vahingoittaa itseäni tai muita, ja toisaalta taas työkkärin erikoispalvelutkaan eivät oikein sovellu tällaiselle tapaukselle. Koska tulossa on paskamainen ja pitkä elämä systeemin väliinputoajana, on vähän sellainen "hällä väliä, matkustetaan nyt sitten vaikka viimeisillä rahoilla" -olo. Tuo tuleva Prahan reissu jäänee kyllä sitten viimeiseksi matkaksi pitkään aikaan ellei ihmeitä tapahdu. Eikä niitä tapahdu, ainakaan minulle. 

Sen jälkeen sitten kitkutellaan ja muistellaan matkoja. Jaksaapahan paremmin päivästä toiseen kun on mukavia juttuja joihin mielessään palata. 

Taikatiskirätti

Näin nettilehdessä pari päivää sitten vinkin Pihin naisen elämää -säästöblogista, ja menin iloisin mielin etsimään lisää säästövinkkejä. Harmikseni siellä oli käytännössä jo kaikki tietämäni arjen säästövinkit ja ilmaiset kulttuuririentovinkit olivat pääkaupunkiseudulle tarkoitettuja (eli minulle hyödyttömiä). Yhden hyvän jutun kuitenkin bongasin josta sisäinen ekonatsinikin ilahtui: konepestävät, hajuttomat bambukuitutiskirätit joita saa Susannan työhuoneesta. 

Tilasin saman tien kaksi. Poisheitettävät, muovipohjaiset tiskirätit keräävät kaikenlaista limaa ja muuta ikävää kasvustoa, eivätkä ne nyt kauhean ekologisiakaan ole. Näiden pitäisi kestää vuosikausia, joten siinä säästyy sekä rahaa että luontoa. Painatuskuoseja on monia ja eri väreissä, itseäni miellytti eniten tuo ruskeavalkoinen. 

Säästämistä on tässä harjoitettu muillakin tavoilla. Vaikka olen ahkera netistä tilaaja ja hintojen vertailija, jostain syystä ei juolahtanut mieleen että tarvitsemani uuden matkalaukun voisin tilata sieltä halvemmalla. Sama koskee viiniä, nyt loppui Alkossa ravaaminen. Gourmondosta saa tilattua kotiovelle 15 euron kuljetusmaksulla viiniä ja hinnat ovat noin puolet Alkon hinnoista. Tilasimme 12 pulloa viiniä ja sen lisäksi kahvia ja suklaata (sieltä saa vaikka mitä hyvää naurettavan edullisesti). Tietysti kannattaa tilata paljon kerralla että postimaksukin tulee säästöllä kuitatuksi. Nyt sitten vain odotellaan paketin saapumista. Ei pitäisi jäädä tulliin, lain mukaan myyjäliike on vastuussa veroista ja EU:n sisällä saa tilatakin omaan käyttöön mikäli käytetään ulkopuolista kuljetusliikettä. Etsin toki etukäteen suomalaisten käyttäjäkokemuksia paikasta eikä kenelläkään ole ollut ongelmia. Aina on tietenkin pieni epäilyksen siemen, koska mistään ei suomalainen virkamies kanna niin suurta huolta kuin alkoholiverosta. Aikamoisen summan säästää kuitenkin henkilö, joka tykkää viikonloppuisin ottaa ateriansa kanssa lasin viiniä. 

Eipä tässä muuta kummaa, yritän tulla toimeen oman työttömyyteni ja sosiaalisen alempiarvoisuuteni kanssa. On viime aikoina ottanut aika koville, mutta yritän keksiä jotain mukavaa tekemistä. 

Takana loistava tulevaisuus

Kävin synnyinkaupungissani kuvaamassa vanhan ystävän häitä. Koska tutuille on paljon suuremmat paineet kuvata kuin vieraille, tuntuu että koko homma meni vähän puihin hermoillessa. Jälkikäteen tietysti aina tajuaa kaikki ne jutut mitä olisi voinut tehdä paremmin. Antaisin omalle työnteolleni siellä arvosanan 8- tai ehkä jopa 7½. Harmittaa, vaan minkäs sille mahtaa. 

Kyseisessä kaupungissa vieraillessa tulee aina samaan aikaan sekä nostalginen että ärtynyt olo. Kaupungissa vallitsee edelleen sellainen kummallinen käsitys, että jos muuttotappiokaupunkiin rakennetaan paljon valtavia, tyhjiä kerrostaloja, ne täyttyvät kuin maagisesti itsestään. Tänä aamuna ennen aamujunaan kiiruhtamista luin paikallislehteä jossa esiteltiin uutta kaavaehdotusta keskustaan: kaksi kahdeksankerroksista taloa ja neljä seitsemänkerroksista taloa ahdettuna pienelle pläntille siten, ettei kenelläkään oikeastaan tule olemaan kunnollista näkymää ruopattuun satama-altaaseen jota ilmeisesti pidetään kiinteistöjen myyntivalttina. Surkea yritys maksimoida tuotto kaupungissa, jossa ne entisetkin lähivuosina rakennetut, punatiilillä vuoratut hengettömät ja tylsät betonikuutiot ovat vielä puolityhjiä. Kaupungissa ei kuitenkaan ole sitä tärkeintä vetovoimatekijää, eli työpaikkoja. Tällä hetkellä kyseinen paikka tekee hidasta kuolemaa: sillä on paljon hienoa menneisyyttä, mutta ei näillä näkymin juurikaan tulevaisuutta. 

Olisipa se kaupunki vielä sellainen kuin se oli minun peruskoulu- ja lukioaikoinani. Oli enemmän elämää ja vielä vähän kollektiivista järkeäkin päässä. Pääsen ensi viikonloppuna takaisin fiilistelemään ja muistelemaan menneitä kun isäni täyttää 70 vuotta ja menemme juhlimaan sitä. Hän oli 22-vuotias muuttaessaan tähän pikku Oopperakaupunkiin. Hänen nuoruutensa kaupungista ei taida olla jäljellä enää juuri mitään tunnistettavaa, kun minunkin nuoruuteni kaupunkia ollaan kovaa vauhtia näykkimässä pois. 

Kuinka asioida amerikkalaisen kanssa jos ei ole faksia?

Sähköpostiosoitettani käytettiin luvattomasti eBay-tilin luomiseen huijaustarkoituksessa. Sain viime kuun lopulla sähköpostin jossa minut toivotettiin tervetulleeksi eBayn asiakkaaksi. Koska en ollut rekisteröitynyt asiakkaaksi, kuvittelin että kyseessä on joku klikkausten kalastelu -huijaus, joten poistin sähköpostin. Kolme päivää myöhemmin tuli uusi sähköposti, jonka otsikossa ilmoitettiin eBay-tilini olevan hyllytetty. Sen avasin ja totesin että sähköpostini on liitetty huijaustiliin. Päätin selvittää asian. 

Ensinnäkin eBayhin ei pysty ottamaan yhteyttä jos ei ole rekisteröitynyt käyttäjä. Koska sähköpostiini oli jo rekisteröity tili, pääsin kirjautumaan tälle huijaustilille pyytämällä salasanan sähköpostiini. Kirjauduin tilille, lähetin tukeen postia että tili ei ole minun luomani vaan joku on murtautunut sähköpostiini ja käyttänyt sitä luvattomasti, ja pyysin tilin poistamista. Sain vastaukseksi että tilillä on "unresolved issues" jotka pitää selvittää (oletan että kyseessä on maksamattomia tavaroita) ennen kuin tili voidaan sulkea. Minua kehotettiin soittamaan eBayn asiakaspalveluun missä turvallisuusasiantuntija voisi auttaa minua selvittämään asian ja sulkemaan tilin. 

Totesin ilokseni että ulkomaanpuheluiden hinnat ovat tulleet roimasti alas viime vuosina, joten soitin rapakon taakse. Siellä sain kehotuksen soittaa toiseen numeroon, johon en kuitenkaan lopulta päässyt läpi puhumaan yhtään kenenkään kanssa, koska minun olisi pitänyt näppäillä eBay-tiliini rekisteröity puhelinnumero. Oma numeroni ei käynyt, enkä päässyt katsomaan tilin tiedoista mitä sinne on talletettu, koska mitään tietoja ei voi katsoa saati muuttaa koska tili on hyllytetty. Tässä vaiheessa alkoi lievästi sanoen jo hieman ärsyttää, joten laitoin sähköpostia asiakaspalveluun etten pääse puhelinpalvelussa läpi, koska tili ei edelleenkään ole minun luomani enkä tiedä mikä puhelinnumero sinne on tallennettu. 

Sain vastauksen. Ei hätää, minun tulisi faksata kopio ajokortistani tai muusta henkilötodistuksesta, luottokorttitosite jossa näkyisi korttini numero sekä PayPal-tilini historia viimeisen 30 päivän ajalta. Faksata. Faksata. En ole nähnyt faksilaitetta sitten viime vuosituhannen. Käsittääkseni niitä on vielä joidenkin sairaaloiden kellareissa siltä varalta että tulee tietoliikennehäiriöitä tai maailmanloppu. Selitin oleskelevani 2010-luvulla, missä faksilaitteet ovat olleet historiaa jo kauan. Tämän lisäksi minulla ei ole luottokorttia vaan Visa Electron, pankkiasiat hoidetaan täysin sähköisesti joten minulla ei ole paperisia korttitositteitakaan, eikä minulla ole ollut PayPal-tiliä kahdeksaan vuoteen. Ehdotin että voisin skannata passini ja pankkikorttini etupuolen missä vaaditut tiedot näkyvät, mutta en vielä ole saanut ehdotukseeni vastausta (koska toisella puolella maailmaa aletaan hiljalleen vasta heräillä ja mennä töihin). En tiedä mitä he seuraavaksi ehdottavat. Lennätintä? Kirjekyyhkyjä? Semaforitorneja?

Sinänsä sama vaikka tili olisi hyllytetty enkä pysty enää luomaan halutessani eBay-tiliä sähköpostiosoitteellani. Tämän jälkeen en kyllä haluakaan. Olen vain huolissani siitä että mihin kaikkeen muuhun sähköpostiosoitteeni on liitetty (toki vaihdoin heti salasanat oikeastaan kaikkialle kun sain tietää joutuneeni identiteettivarkauden uhriksi), ja tuleeko minulle seuraamuksia tästä. Huolestuin toki myös pankkitilini puolesta, sillä olen rekisteröinyt korttini Amazon-tililleni siten, että ostoksia voi tehdä kirjaimellisesti yhdellä hiiren klikkauksella. Sähköpostiani urkkinut pääsisi varmasti helposti kopeloimaan Amazon-tiliäkin, joten vaihdoin sinnekin salasanan, minkä lisäksi soitin pankkiin, selitin tilanteen ja suljin vanhan korttini. Uuden saan noin viikon päästä, ja jos ilmoitukseni jälkeen tililtä lähtee outoja maksuja, en ole niistä vastuussa. 

Rikosilmoituksenkin koko hommasta pystyin tekemään netissä, vaikken uskokaan että jatkuvasti supistuvilla poliisivoimilla on aikaa tällaisiin asioihin kun korvausvaatimuksia ei minulle ole toistaiseksi esitetty eikä taloudellista vahinkoakaan ole ehtinyt tapahtua (vielä, toivottavasti ei tapahdukaan). Kaiken kaikkiaan asioiden hoitaminen Suomen päässä vei yhteensä kymmenisen minuuttia: viisi minuuttia pankin kanssa puhelimessa ja viisi minuuttia rikosilmoituksen naputtelua netissä. 

Todellinen tuulahdus 90-luvulta. Faksata pitäisi muka. Hah. Hoh.

Pyhä naapurisopu

Ilmoitin tänään valvontaeläinlääkärille anoppilan naapurista, tai ennemminkin heidän hevosistaan. Talvella hevoset riutuivat kun niitä ei osattu ruokkia riittävästi eikä oikein eikä älytty antaa tarpeeksi vettä, niiden turkkia ja kavioita ei hoideta ja aliravitsemuksen vuoksi kaviot ovat halkeilleet. Kevään tultua hevosia on ajettu mopolla takaa ympäri laidunta mikäli ne eivät ole antaneet ottaa itseään kiinni. Eivätkä tietenkään anna enää koska pelkäävät. Ja sitten mopolla ajetaan takaa lisää, vanhoja hevosparkoja. 

Anoppi oli itsekin huolissaan hevosista ja mäkätti naapureiden selän takana huonosta hoidosta, minulle hän lupasi monta kertaa että asia otetaan naapurin kanssa puheeksi, mutta mitään ei tapahtunut. Syksyn ja talven anoppi ruokki hevosia itse enemmän tai vähemmän salaa yhteisen aidan ylitse. Nyt minä sitten sanoin että kun mitään ei tapahdu niin teen sitten ilmoituksen itse. Ja nyt sitten olisikin pitänyt olla ihan hyshys, ettei Suuri Pyhä Naapurisopu vaarannu. Sanoin tekstiviestissä anopille, kenties hieman kärkevästikin, että en aio uhrata eläinten hyvinvointia sovinnaisuuden alttarille, ja että teen ilmoituksen. Tämän jälkeen tuli radiohiljaisuus, mikä tarkoittaa sitä että anoppi hautoo sanomistani siihen asti että näemme seuraavan kerran paikassa josta en pääse välittömästi pakenemaan, minkä jälkeen hän ottaa asian esiin marttyyrinomaisesti jossakin täysin yllättävässä tilanteessa ja moittii minua mielensä pahoittamisesta. 

Ei olisi ensimmäinen kerta kun niin käy. Tämä on tosin ensimmäinen kerta kun osaan odottaa sitä etukäteen, aikaisemmin noottia on tullut vain siitä että olen tietämättäni ollut olemassa väärällä tavalla (esim. lukenut kirjaa mökillä, mikä on kuulemma töykeää koska kaikkien pitäisi olla iloisesti yhdessä). 

Mielestäni tein kuitenkin oikein. Mies on samaa mieltä. Alkaa ihan tosissaan loppua ymmärrys anoppilan suuntaan. Vituttaa, koska tiedän kokemuksesta, että minusta leivotaan tarinan pahis, tällä kertaa arvonimellä Pyhän Naapurisovun rikkoja. Mitäpä niistä eläinparoista.

Tekevälle töitä ja muita latteuksia

Kävin eilen kuvaamassa ylioppilasjuhlia ja juhlakalulle potrettikuvia. Meni oikein hyvin vaikka olin ihan paniikissa että mokaan jotakin. Toivottavasti juhlakalu itse pitää kuvista, kunhan saan ne hänelle lähetettyä. Kun kysyin että kumpi haluaa käydä teettämässä kuvat, ylioppilas vai hänen äitinsä, minulle jäi vähän sellainen vaikutelma että valmiiden kuvien olisi tullut heidän mielestään sisältyä hintaan. Palkkio oli muutenkin niin pieni (kuitenkin tutunkaupat kyseessä), että jos siitä rahasta lähtisin vielä kuvia kehityttämään niin 4+4 tunnin työstä minun osuuteni olisi ehkä 30-40 euroa. 

Kyllä minä taas mieleni pahoitin kun yksi kaveri Facebookissa julisti että kyllä tekevälle aina töitä löytyy ja se on ihan omista valinnoista kiinni meneekö opiskelemaan sellaista alaa jolla työllistyy. En tiedä onko kukaan kertonut hänelle että tällä hetkellä avoinna olevia alle 20 000 työpaikkaa vastaan on noin 400 000 työtöntä. Olisihan se toki hauska ollut mennä opiskelemaan lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi, mutta itselläni ei ainakaan paperit ja matikkapää mitenkään moiseen riitä. Kyseinen kaveri on itse vasta valmistunut ensihoitajaksi ja saanut työpaikan. En käsitä miten tuossa aina käy noin: kun ihminen pääsee itse vihreälle oksalle, henkilökohtaiset suuruuskuvitelmat paisuvat ja ymmärrys työttömiä kohtaan karisee. Niin moni alkaa välittömästi pyörittää sitä "tekevälle löytyy aina töitä" -levyä, sellaisetkin jotka muuten aina väittävät kovasti olevansa vähäosaisten puolella. 

Vituttaa kuin liito-oravaa hakkuuaukion laidalla. Käyn itse etsimässä työpaikkoja monta kertaa viikossa. Jos jätetään pois siivoaminen (jota en terveyteni vuoksi voi tehdä) ja puhelinmyynti, arvatkaapa kuinka monta sellaista työpaikkaa tällä hetkellä on tarjolla koko maassa joihin minä täyttäisin vaaditut pätevyys- tai osaamisvaatimukset? Nolla. Enkä voi moittia niitä jotka eivät halua mennä töihin kitupalkalla joka on samankokoinen kuin tuet. Vihreälle oksalle päässeet ihmiset motkottavat, että tuet ovat silloin liian isot. Itse olen sitä mieltä että palkat ovat liian pienet. Jos jonkun mielestä 900-1100 euroa kuussa 40 viikkotunnin raskaasta työstä on liikaa, soisin sellaisen ihmisen tutkituttavan päänsä (ja sitten häpeävän vähän). Jos työvoimapula tarkoittaa pulaa työntekijöistä jotka tekevät työtä riistopalkalla jolla ei maksa edes välttämättömimpiä elämisen edellytyksiä, jossain on todella pahasti vikaa. 

Olen etsinyt myös muista maista. Englannissa näyttäisi olevan monia työpaikkoja, vieläpä oman alani työpaikkoja, joissa täytän kevyesti kaikki vaaditut tiedot ja taidot. Alan hiljalleen taipua sille kannalle, että meidän pitäisi lähteä Brittein saarille työnhakumatkalle kunhan miehen pätkätyö on ohitse. Työtön saa olla enintään kolme kuukautta ulkomailla työnhakumatkalla, ja kummallakin meillä on paljon paremmat työllistymismahdollisuudet siellä. Kuukausikin riittäisi aluksi, joskin kissat pitäisi saada johonkin hoitoon siksi aikaa ja löytää jostain asunto sen kuukauden ajaksi, nettiliittymä työnhakuun sun muut. Ei niin helppoa miltä ensi alkuun vaikuttaisi, mutta yritän ottaa selvää onnistuisiko moinen. 

No, ainakin on kesä.