Huomenna menemme isäukon seitsenkymppisille. Oikeastihan synttärit ovat ensi viikolla, mutta kun emme keskellä viikkoa voi hurruutella toiseen kaupunkiin, mennään nyt. Askartelin kuvassa olevan kortin ja annamme myös lahjakortin kirjakauppaan, mikä on varmasti mieluinen lahja koska isä on kova lukemaan.
Toukokuun tukirahojen venyttäminen kesäkuun puoleen väliin kannatti, koska nyt mies sai kerralla puolentoista kuukauden palkan. Matkakuumeessaan mies oli jo tonkinut muutaman päivän ajan sopivia tarjouksia ja matkustusajankohtia joulukuulle, ja nyt tuo lisäraha antoi mahdollisuuden varata joulukuulle Prahan matkan. Kiitos norjalaisten halpalentoyhtiöiden ja varaussivustojen tarjousten tonkimisen, ei tälläkään kerralla mennyt paljon rahaa: neljän tähden hotellihuoneen keskeiseltä paikalta sai 32 eurolla per yö. Pienempikin tähtiluokitus olisi välttänyt, mutta päätimme kokeilla isompien tähtien kerhoa kun siihen tarjoutui mahdollisuus niin halvalla. Varasimme yhdeksän päivän matkan.
Nyt vain ankarasti säästämään käyttörahoja. Nimenomaan ankarasti, koska itse tipun elokuun alusta kuntoutustuelta työmarkkinatuelle, koska olen Kelan mielestä täysin terve päästyäni läpi koulutuslinjan jonka pääsee läpi pelkästään tulemalla paikalle (eikä läpi päästäkseen tarvitse tulla paikalle ajoissa eikä edes joka päivä). Mt-puoli haluaisi sylkeä minut ulos järjestelmästä kun en ole välittömässä vaarassa vahingoittaa itseäni tai muita, ja toisaalta taas työkkärin erikoispalvelutkaan eivät oikein sovellu tällaiselle tapaukselle. Koska tulossa on paskamainen ja pitkä elämä systeemin väliinputoajana, on vähän sellainen "hällä väliä, matkustetaan nyt sitten vaikka viimeisillä rahoilla" -olo. Tuo tuleva Prahan reissu jäänee kyllä sitten viimeiseksi matkaksi pitkään aikaan ellei ihmeitä tapahdu. Eikä niitä tapahdu, ainakaan minulle.
Sen jälkeen sitten kitkutellaan ja muistellaan matkoja. Jaksaapahan paremmin päivästä toiseen kun on mukavia juttuja joihin mielessään palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti