Ja niin minä pyörin

Pelleilin aikani kuluksi kameran ja Photoshopin kanssa ja lopputuloksena on tämä aika korni mutta toisaalta taas melko osuva omakuva. 

Tuossa juhannuksena kaveri linkkasi Facebookissa (ja itsekin sitten jaoin) tämän osuvan ja ajatuksia herättävän tekstin aikuisuuden myytistä. Ei tosin tarvitse olla minkään alakulttuurin edustaja kuullakseen vihjailuja aikuiseksi kasvamisesta ja siitä että on liian vanha tekemään jotakin. Riittää kun tekee niitä juttuja mistä tykkää. 

Itse koen olevani aikuinen, eikä aikuisuus mitenkään sulje pois Myyrä-piirrettyjen katsomista, radio-ohjattavilla autoilla leikkimistä, ritarihahmojen keräilyä, pehmolelujen haalimista sänkyyn, kiikkumista, rahojen säilyttämistä Rilakkuma-lompakossa, sarjakuvien lukemista ja kaikkea muuta mistä kovasti pidän. Monesti niistä saa kuitenkin kuulla, että onkohan tuo nyt ihan sinun ikäisesi naisen juttu. On se, jos minä niin itse päätän. 

World of Tanks on minun ikäiseni naisen juttu. Niin on myös Sopranos, Myyrä, Elder Scrolls, Hopeanuoli, Harry Potter, Sonic the Hedgehog, Aku Ankka, Sleich-ritarit, legot, radio-ohjattavat autot, Rilakkuma, Magic the Gathering, joulukalenteri ja SinäTuubaPaska-videot, noin muutaman mainitakseni. Ne eivät estä kantamaan vastuuta tai tekemään isoja päätöksiä. 

Ehkä lapsillakaan ei olisi niin suurta painetta aikuistua liian aikaisin jos aikuiset säilyttäisivät kykynsä leikkiä.