Parempia aikoja odotellessa

Joo, en ole taaskaan kirjoittanut, tiedän. Olen ollut staattisessa tilassa enkä ole tehnyt oikeastaan mitään järkevää. Poikkesin vanhempieni luona auttamassa uuden tietokoneen ostamisessa ja asentamisessa, siinäpä ne tärkeimmät. 

Taloudellisella rintamalla on yllättävää toivoa: mies on saamassa vuoden määräaikaisen sopimuksen siihen paikkaan jossa hän on ollut viime kesän ja herra ties kuinka monta kesää ennen sitä. Vuoden jälkeen, jos tarvetta on ja pääkonttorista heltiää rekrytointilupa, voi saada vakinaisen paikan. Mutta siitä ei vielä uskalla haaveilla, yt-neuvotteluja ja toimipisteiden lakkauttamisia on tuossakin puulaakissa solkenaan. Vuoden määräaikainenkin sopimus on jo kuin lottovoitto, varsinkin kun mies ei ole kenenkään perhetuttu tai sukulaispoika. 

Minun taas pitäisi tehdä nettisivut ja lisää markkinointimateriaalia samalle puljulle jolle jo aikaisemmin tein esitteitä ja käyntikortteja. Hiukan hirvittää, meille kun ei koulussa sitten koskaan opetettukaan sitä nettisivujen tekoa vaikka olisi pitänyt. Katselin ilmaisia, avoimen lähdekoodin ohjelmia ja kaiken räknäilyn jälkeen päädyin siihen että yritän ottaa KompoZer-nimisen ohjelman haltuun ja saada ne juuttaan sivut aikaiseksi sillä. 

Pääsin sinne kokemuskouluttajakoulutukseen, mutta nyt sitten tuntuu ettei huvittaisikaan mennä. Menen silti, kun kerran olen hakenut ja päässyt. Kaksi viikonloppua ja muutama itsenäinen tehtävä, ei pitäisi olla paha rasti. Voi se olla että siihen löytyy vielä intoakin, mene ja tiedä. Juuri nyt vaan ei ole. 

Päätin lopettaa hoitokontaktin mt-toimistoon. Ei siitä ole ollut enää mitään apua, kaikkien näiden vuosien jälkeen levy on jumittunut siihen "kun nyt vaan muistat ajatella positiivisesti" -asentoon. Jos hoitavan tahon kanta on se että kyllä niitä ihmeitä voi tapahtua eikä sitä ikinä tiedä mitä hyvää elämässä vastaan tulee, niin ehkä luovuttaminen on silloin jo molemminpuolista ja on parasta vapauttaa se paikka jollekin toiselle. 

Tiivistettynä olen nyt ilman hoitokontaktia ja siirtymässä miehen palkalla eleleväksi kotirouvaksi joka tekee satunnaisia pikkurahahommia. Voisi toki olla huonomminkin. Ainakin saadaan rahaa kunnolla säästöön pahan päivän varalle.