Naapuri oli jostain kumman syystä poistanut porrastasanteeltamme valaisimen kuvun ja polttimon. Varmaan on hoksannut että käyn joskus kurkkaamassa mölisijöitä ovisilmästä ja poisti valonlähteen etten näkisi mitään. Pyysin huoltoyhtiötä laittamaan uuden lampun. Saa nähdä miten pitkään se lamppu säilyy.
Aloitin eilen tomerasti kahvakuulailun pitkän tauon jälkeen. Tein kaikki sarjat tuplana kahdeksan kilon kuulalla, ja nyt käsivarteni ovat kuin keitettyä spagettia. Rääkkäsin silti itseäni ja toistin tänään koko prosessin uudelleen. Tarvitsen lisää käsivoimia ja haluan allit helvettiin. Tässä iässä kun iho ei palaudu enää niin hyvin ennalleen, laihduttamisen jäljiltä olkavarsissani on kunnon kampelat. Kunpa nyt jaksaisin ylläpitää tätä tomeruutta. Tällä hetkellä haaveilen siitä, että jossain vaiheessa voisin siirtyä käyttämään treenissä miehen kahvakuulaa (24 kg) ja sitten rynnätä ulos suorittamaan uusin voimin sankaritekoja.
Päiväsaikaan viihdyn todella mukavasti omien ajatusteni parissa. Netissä tulee roikuttua kuukauden takaiseen verrattuna aivan älyttömän vähän, kun sohvalla maaten lentelen mielessäni kohti uusia seikkailuja. Piirtääkin pitäisi (en ole luopunut siitä suunnitelmasta), mutta nyt tekee mieli ottaa tästä kaikki irti. Melkein harmittaa joka kerta kun ajatusmatkat pitää keskeyttää syömisen tai jonkin muun turhanpäiväisen kotiaskareen vuoksi. Minun puolestani astianpesukone saisi opetella tyhjentämään itse itsensä.
Tein viljattomia Runebergin torttuja. Jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti