Miksi vaalikoneet ovat perseestä

Hoksasin eilen että minullahan on maanantaina ensimmäinen koko-luento, enkä ole vielä aloittanut edes jäsentelyä. Alkaa jo jänskättää vaikka tiedänkin että mikään mistä siellä luennoin, ei voi olla väärin.

Joo, vaalikoneet. Ne vaalit olivat ja menivät, mutta kun en muistanut kirjoittaa tästä aikaisemmin. Ehkä aihe ei kuitenkaan vanhene, koska joka vaalikoneita on joka vaaleissa tarjolla toistakymmentä (ellei enemmänkin, koska nykyisin jokaisella Perä-Syrjälän Seutusanomillakin on pakko olla omansa). Asia muistui mieleen koska Hesarissa oli vaalikone jossa sai nyt testata kuka valituista edustajista on itseä lähinnä. Kyseessä on kuitenkin se sama kone kuin ennen vaalejakin. 

Kysymykset ovat aivan liian ylimalkaisia ja tulkinnanvaraisia, ja sekös niissä eniten ärsyttääkin. Olen tullut siihen tulokseen että tuo samaa mieltä - eri mieltä -akseli ei ole riittävä. Koko homma kusee jo ensimmäisessä väittämässä: "Suomen velkaantuminen on käännettävä laskuun, vaikka se samalla tarkoittaisi leikkauksia palveluihin ja etuuksiin". Joitakin tiettyjä palveluita voisi leikata, mutta etuuksista en leikkaisi (koska niillä ei meinaa elää nytkään). Ei tuosta voi olla yhtä aikaa samaa sekä eri mieltä. Miksi, oi miksi ei voi olla vaikka valikkoa josta voisi ruksia ne palvelut ja etuudet joista olisi valmis leikkaamaan? Sen listan olisin kyllä halunnut kansanedustajaehdokkailta tietää. Jos olen väittämästä pelkästään samaa mieltä, niin olisin samaa mieltä niidenkin kanssa jotka haluavat leikata julkista terveydenhuoltoa ja kaikkein vähäosaisimpien tukia (mitä minä taas en halua), mutta jos olen eri mieltä, olen yhtä mieltä niiden kanssa jotka eivät halua kääntää valtion velkaantumista laskuun (ja sehän olisi käännettävä laskuun). Päätä tässä nyt sitten. 

Muita helmiä: 

"Koko Suomi on pidettävä asuttuna, ja valtion on tuettava tätä verovaroin". 

Tarkoitetaanko tässä pienempiä kuntakeskuksia ja taajamia, vai kuuluuko mukaan myös haja-asutusalueet? Tarina ei kerro, siispä klikkaan en osaa sanoa. 

"Sote-uudistuksen yhteydessä yksityiset terveyspalvelut pitäisi nostaa julkisten palveluiden rinnalle samanlaiseen asemaan". 

Kyllä, jos se tarkoittaa esimerkiksi palvelusetelimallia jossa vähävarainen kansalainen pääsee hoitoon yksityiselle puolelle tarvitsematta maksaa itseään vararikkoon. Ei, jos se tarkoittaa sitä että pienituloisten hoitoonpääsy vaikeutuu entisestään. En osaa sanoa, taas kerran.

"Jos eteen tulee tilanne, jossa on välttämätöntä leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto". 

Taas kerran, missä on se valikko josta voisi valita mitä palveluja olisi itse valmis leikkaamaan ja mitä veroja olisi korottamaan? Vaikka olisin klikannut olevani tässä kysymyksessä yhtä mieltä jonkun ehdokkaan kanssa, syvempi tarkastelu voisi silti lopulta osoittaa että olisimme kuitenkin täysin eri linjoilla. EOS. 

Sitten pari oikeasti naiivin pöllöpäistä väittämää:

"Yritysten pitäisi voida maksaa työehtosopimuksia pienempiä palkkoja, jotta Suomeen saataisiin työpaikkoja". 

Tämähän toimisi jos kaikki olisivat kivoja, fiksuja ja reiluja eikä maailmassa olisi oman edun tavoittelua, ahneutta ja keinottelua. Käytännössä tuo teesi toimisi jos maailmassa ei olisi ihmisiä. Paineet TES:n alle menevillä palkoilla on aloilla jossa on jo ennestään niin matalat palkat ettei niillä tahdo pärjätä. Sitten nämä entistä alipalkatummat joutuisivat joko ottamaan toisen matalapalkkatyön tai paikkaamaan vajetta sosiaaliavustuksilla (niin kuin monesti tapahtuu nytkin). Työpaikkoja voi sitten kyllä syntyä enemmän, mutta jos on suuri määrä porukkaa joka tarvitsee elääkseen kaksi työpaikkaa, ei se varsinaisesti työttömyysongelmaa kyllä ratkaise. Sen sijaan henkisestä ja fyysisestä kuormituksesta johtuvia terveysongelmia alkaa tulla lisää. 

"Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita". 

Kun ensimmäisen kerran näin tämän väittämän jossain, nauraa hohotin viisi minuuttia niin kylmänkosteaa naurua että nurkkiin alkoi kertyä hometta. Täällä nepotismin ihanassa ihmemaassa lahjakkuus ja ahkeruus ovat toissijaisia: tärkeintä on että tunnet oikeat henkilöt, jotta he voivat hommata sinut töihin. Mitä läheisempää sukua, sen parempi. Vaikka yksilö olisi kuinka lahjakas ja ahkera hyvänsä, jos hänellä ei ole suhteita, hän on todella heikoilla. Niin älyttömän monta kertaa olen nähnyt miten tutunkaupoilla palkataan porukkaa paljon pätevämpien ja ahkerampien ohi. Tuohon teesiin klikkaavat "samaa mieltä" luultavasti kaiken maailman rätymännistöt jotka noista lehmänkaupoista ovat eniten hyötyneet. Oman ylivertaisuuden harhaluulo kun jostain syystä on elinvoimaisin heissä, joille polku on lakaistu valmiiksi jonkun toisen toimesta. 

Niin että voisko seuraaviin vaaleihin saada sen vähän yksityiskohtaisemman vaalikoneen? Ei riitä että "Suomen pitäisi liittyä Natoon", vaan "Suomen pitäisi /ei pitäisi liittyä Natoon, koska" ja valikko mistä ne syyt voisi ruksia. Ottakaa joku nyt hitto vie koppi tästä. Tulisi paljon tarkempia tuloksia ja sieltä voisi löytyä ehdokkaitakin paremmin. 

Eeppinen ratsastajapatsas ja Expediakiroilua

Tänään oli uutisissa Helsingin Ps-nuorten ehdotuksesta Tom of Finland -aiheisen patsaan pystyttämisestä Helsingin uuden keskustakirjaston edustalle. Varsinkin tuo alemman kuvan patsas (josta puhutaan "ratsastajapatsaana") olisi ihan hemmetin hieno. Olisi ehkä eeppisin ratsastajapatsas ikinä. En voi hyväksyä enää muunlaisia ehdotuksia, tuo on saatava. Ja piste. Tilasin uutisen innoittamana meille Tom of Finland -kassin Finlaysonilta. Piti ostaa se jo kauan sitten mutta en ole muistanut. No nyt on Tomppa postissa. 

Voi jessus taas minkälaisia kommentteja tuollakin uutisessa (ja HS:n vastaavassa oli). Tuo maaninen seksuaalivähemmistöjen pelko muistuttaa mielestäni jo paranormaalia ilmiötä: kaksi miestä tykkää ottaa toisiltaan peppuun mutta joku kolmas, täysin ulkopuolinen henkilö onnistuu tuntemaan siitä suunnatonta peppukipeyttä. Elämme kuitenkin vuotta 2015. Ei pitäisi tähän maailmanaikaan olla enää yllätys ja ihme jos kaksi miestä haluaa jakaa elämänsä, pleikkarinsa ja viskipullonsa keskenään. 

Asiasta kukkaruukkuun: nyt meni sitten viimeiset mahdollisuudet siihen että koskaan palaisimme Expedian asiakkaiksi. Expedian mielestä kun pankkikortissa pitäisi olla alhaisempi käyttöraja ettei parin tonnin katevarauksia pääsisi syntymään. Missään vaiheessa eivät myöntäneet että heidän järjestelmässään olisi joku vika kun turhia katevarauksia syntyy tilille kuin sieniä sateella ilman että kukaan on edes vahvistanut mitään matkavarausta. Ei, kun pitäisi olla pienempi käyttöraja kortissa. Tätä toisteltiin tympääntyneenä monta kertaa. Mitä hiton väliä on onko asiakkaan pankkikortin käyttöraja 200, 2000 vai 20000 euroa jos vika on heidän järjestelmässään joka tekee veloituksia tyhjästä eikä anna mitään vastineeksi? 

Katevaraukset saadaan kyllä tililtä purettua heti kun Expedia suvaitsee lähettää pankille niistä purkupyynnön. Pankista sanottiin että purkupyynnön jälkeen ne poistuvat vielä saman päivän aikana, mutta ainakaan tänään ei vielä Expediaa ole kiinnostanut niitä lähetellä. Paheksunnan kirahvi, sanon minä. 

Nolointahan tässä on meidän kannaltamme että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Expedia perseilee ja silti yritimme palata sen asiakkaiksi. Viime keväänä kun menimme Krakovaan, varasimme hotellin Expedian kautta. Pari päivää ennen reissua kävin hekumoimassa matkasuunnitelmia kirjautumalla Expedian palveluun ja tarkistamassa vielä hotellin osoitteen. Siellä luki että varaus on peruttu, ja että se oli peruttu jo viikkoa aikaisemmin. Mitään ilmoitusta sähköpostiin tai mihinkään muuallekaan en ollut asiasta saanut. Oli vain sattuman kauppaa että kävin itse asian toteamassa. Kun soitin Expediaan niin kyseessä oli silloinkin veloitusvirhe pankkikortilta. Oli todella lähellä että olisimme lähteneet matkaan ilman että perillä olisi ollut majoitus odottamassa. Sillä kerralla hotellivaraus onnistui uudestaan puhelimitse Expedian asiakaspalvelijan kautta, ja pidimme sitä silloin vain inhimillisenä virheenä. Näköjään yhtäkään virhettä ei pitäisi antaa anteeksi. 

Paska mikä paska. 

FWP Friday

Ihan ensin sanon painokkaasti syvällä rintaäänellä ja kansainvälisillä käsimerkeillä sanomaani korostaen: Expedia, haistakaa oikein pitkä ja vetelä paska. 

Eilen oli perjantai täynnä ensimmäisen maailman ongelmia. Ensin mies ilmoitti ettei hän saakaan kahta viikkoa kesälomaa mitä pomo oli jo väläytellyt, koska palkanlaskennasta oli tarkistettu lomapäivät ja niitä oli kertynyt kahdeksan. Ja niistä kahdeksasta yhden pitää olla lauantai. Eli sinne meni sitten se suunniteltu 10-14 päivän lomamatka. Ei se mitään, olemme sitten viikon. Marmatin kyllä kuin poispilattu kakara, koska olin jo ehtinyt orientoitua siihen että teemme pidemmän reissun. Siinä ensimmäinen First World Problem. 

Ja sitten se isompi FWP: Expedia. Vitun Expedia. Löytyi hyvät lennot ja jättekiva hotelli. Hotellissa oli vain yksi huone jäljellä. Yritettiin varata, ei onnistunut, ajateltiin että se viimeinen huone taisi mennä jollekulle nopeammalle. No, ei se mitään. Löydettiin toinen, yhtä kiva hotelli. Varaus ei onnistunut, tuli aina milloin minkäkinlainen virheilmoitus (jotka eivät kyllä koskaan ilmoittaneet että mikä meni pieleen) ja kehoitus yrittää uudelleen. No, yritettiin uudelleen. Ei onnistunut. Sivusto kehotti yrittämään uudelleen, ei onnistunut taaskaan. Kohta sivusto lakkasi heittämästä satunnaisia virheilmoituksia vaan alkoi ilmoitella että pankkikortissa on jokin ongelma. Käytiin pankin sivuilla katsomassa: 2000 euron edestä katevarauksia. Missään vaiheessa ei siis päästy vahvistamaan varausta, kun aina varausvaiheessa tuli vikailmoituksia. Sähköpostiin ei ole tullut vieläkään yhtään vahvistusviestiä yhtään mistään. Ja asiakaspalvelu on tavoitettavissa seuraavan kerran maanantaina kello 08:30. 

Nyt vitun vittu, Expedia. Nyt ollaan varmaan varattu muutama penkkirivi lentokoneesta ja hotellista varmaan puolen kerroksen verran huoneita. Maanantaina olisi parasta tapahtua jonkinlainen korjausliike taikka jumalauta. Kunhan ne katevaraukset on saatu purettua, hankitaan kyllä koko roska jostain muualta vaikka tulisikin vähän kalliimmaksi. Ei ole se muutaman kympin säästö kyllä tällaisen halvatun telkkuamisen arvoista. Ja kyllä minä niin mieleni pahoitan jos siitä kivasta hotellista ei ole ensi viikolla enää yhtään huonetta jäljellä. 

Itkupotkukitinähemmoteltuakkaraivari. 

Tunnin pelastusrengas

Tänään oli taas tunti kriisikeskuksella asiointia. Oli ihan pakko tulla tänne blogiin ylistämään kun sieltä lähti taas astetta helpottuneemmalla mielellä. 

Esimerkiksi arkisten asioiden hoitaminen joka minulla usein takkuaa pahasti ja josta tulee usein vuorenkorkuinen mörkö: mt-toimistolla tuputettiin sitkeästi aikatauluttamista ja itsensä palkitsemista, mutta eivät ne minulta sujuneet. Jos feilasin aikatauluni (niin kuin useimmiten kävi) niin ahdistuin entistä enemmän. Kuulemma olisi sinnikkäästi pitänyt vain vuodesta toiseen yrittää. Kaikki aikatauluttamiset tuntuivat vain uudelta lisävelvoitteelta, eikä se ollut kovin hedelmällistä kun aikaisemmatkin velvoitteet painoivat niskassa. Oli tänään hyvä kuulla jonkun toisen toteavan sen jonka itse jo tiesin, että sellainen asioiden hoitamisen malli ei vain sovellu minulle eikä minun pidä siihen väkisin itseäni vääntää. Myöskään mitkään huolihetket (metodi, mitä kovasti kyllä aikoinaan yritin opetella) eivät syystä tai toisesta onnistu palvelemaan tarkoitustaan minun kohdallani. Tuputtamisen sijaan sain tänään ihan selkeää apua sen hahmottamiseen millä tavalla minun tulisi asioita lähestyä että saisin hommat hoidetuksi ilman ylenmääräistä ahdistusta. Osa ongelmistani on niin syvällä ja niin kokonaisvaltaisia etteivät niihin mitkään huolihetket auta. 

Muutenkin tuntui että sain evääksi taas uudenlaisia ajattelumalleja joilla voin itseäni ja elämääni tarkastella. Olen vähemmän huolissani asioista joista olin vielä eilen enemmän huolissani, ja pari asiaa joita olin pitänyt epänormaaleina ja jopa hävettävinä, saivat pääni sisällä jo paljon hyväksyvämmän vastaanoton. Ihan hyvä kuulla etten olekaan niin umpitoivoton kuin olen luullut olevani, vaikka toki todellisia ja suuriakin haasteita tuolla päänupissa kummittelee runsain mitoin. Niihin ei kuitenkaan vielä puututa, tärkeintä on nyt purkaa nämä akuuteimmat jutut että on vähän helpompi hengittää. Nyt olisi hyvä etten ihan kokonaan solahtaisi omiin maailmoihini. 

Viimeisen kolmen viikon aikana olen nukkunut hyvin ehkä kaksi yötä, joten senkin puolesta varmaan viiraa nyt tavallista enemmän päässä. Synttäritkin ovat tulossa, hitto vie. Pitää opetella uusi numero. 

Kuin kilo turvetta

En halua valittaa, mutta en ollut nyt oikein tyytyväinen tuohon vaalitulokseen. Joo, äänestin Hodoria, mutta ihan viime metreille asti harkitsin yhtä Piraattien ehdokasta, joka taisi saada inasen yli parisataa ääntä. Laskeskelin myös, että jos vaalipiirissämme äänestämättä jättäneet olisivat äänestäneet, heidän olisi pitänyt yhteisellä sopimuksella jakaa äänensä muutaman henkilön kesken jotta vaakakuppia olisi saatu heilautettua edes johonkin suuntaan. Todellisuudessahan nämä äänestämättömät äänet olisivat varisseet muutamana hajaäänenä niille kymmenille ja taas kymmenille ehdokkaille joita tarjolla oli, ja samat tyypit olisivat päässeet läpi mitä nytkin. 

Joka tapauksessa paskaahan meille oli tarjolla edelliselläkin vaalikaudella ja paskaa on tarjolla seuraavallakin vaalikaudella. Nyt vaan Juhana Vartiainen pääsee muna pystyssä niittämään kaltaisiani rikkaruohoja, mikä ei kuulosta kovin hyvältä. Periaatteessa ihan sama, olen jo joka tapauksessa luovuttanut (mistä syystä sitä Hodoriakin äänestin). Minua ja osaamistani ei kukaan halua eikä tarvitse mihinkään, olipa siellä eduskunnassa kuka hyvänsä. Tänä aamuna kyllä mainitsin miehelle että Englannissa hommia voisi olla meille molemmille eikä vain hänelle. Ei kuulemma huono ajatus laisinkaan. 

Eilen äänestyspaikalle lähdettäessä nistinaapurin ulko-ovi oli apposen auki. Asunnosta ei kuulunut mitään, mutta aivan valtavan hirvittävä haju sieltä levisi koko rappukäytävään: vanhan viinan, paskan, kusen, oksennuksen, tupakan ja ties minkä hulluruohon yhdistelmä iski naamalle kuin märkä rätti. En lähtenyt kurkkimaan kämppään sen enempää kuin mitä omalta oveltani näin, eikä se näkemäni mustan pölyn ja paskan kuorruttama rytöläjä kyllä houkutellut juuri lähestymäänkään. Kun palasimme äänestämästä, ovi oli edelleen auki eikä mitään kuulunut. Jossain vaiheessa päivää joku sen oli käynyt sulkemassa. En pitäisi ihmeenä jos siihen ilmestyisi kohta nauha, jossa lukee "poliisin eristämä alue". 

Tällä viikolla on taas aika kriisikeskukseen. Tulee ehkä ihan tarpeeseen. 

Kriisikeskus ja naapurilotto

Kriisikeskuksessa kävin tänään. Vastassa oli ammattitaitoinen työntekijä joka ihan oikeasti kuunteli mitä minä sanoin ja osasi keskustella asioista todella antoisalla tavalla. Silloin kun kävin mt-toimistolla, omahoitaja jaksoi pyöritellä vuosikausia sitä "älä murehdi, kyllä niitä ihmeitäkin tapahtuu" -levyä, josta ei ollut mitään apua. Kriisikeskuksessa asioinnista jäi tosi hyvä fiilis, tuntui että apua ihan oikeasti halutaan antaa ja sitä sieltä myös sai. Varasin uuden ajan parin viikon päähän. Jospa se siitä. 

Paskat Naapurit -lotossa on tämän kuun vaihteessa tullut toinenkin jättipotti. Yläkertaan muutti kuun vaiheessa joku, joka tykkää jumputtaa paskaa poppia täysillä päiväsaikaan (onneksi ei sentään joka päivä). Ja kun sanon täysillä, tarkoitan täysillä. Täällä ei meinaa kuulla omia ajatuksiaankaan. En ymmärrä miten sitkeässä elää se käsitys että päiväsaikaan muka saisi kutsua vaikka torvisoittokunnan kotiinsa jos niin halajaa, kun ei kerran ole hiljaisuus. Nyt toissailtana sillä oli sitten pippalot, jossa soitettiin paskaa poppia täysillä ja kovaäänisen musiikin vuoksi myös parinkymmenen vieraan piti huutaa ja kirkua toisilleen täysillä että olisivat kuulleet toisiaan. Ihan tolkuton mekkala sekä asunnossa että rapussa. Justiin kun olin itse aikeissa kutsua kevään ensimmäiset sinivuokot niin maija kaartoi pihaan ja kohta asunnosta vipattiin pihalle melkoinen lössi kännistä porukkaa. 

Niin että sitten tiedätte. 

PS. Viime yönä tapahtui todella kummallinen episodi. Joskus yhden jälkeen aamuyöstä joku ajoi autolla taloamme ympäri torvea huudattaen. Mikähän helvetin kuningasajatus siinäkin taas oli? 

Pääsiäismaja

Hyvää pääsiäistä itse kullekin säädylle. On ollut hyvä pääsiäinen: herkkujen possuttamista, Netflixiä, hyvää seuraa ja rentoutumista. Miehen kanssa rakennettiin olohuoneeseen pääsiäismaja. Viimeksi olen rakentanut majan sisälle joskus alle kouluikäisenä, mutta nyt voin ehdottomasti kannustaa kaikkia lukijoita rakentamaan enemmän majoja. Ei jeekuna että oli hauskaa! Siellä juotiin kahvia, syötiin suklaamunia ja katsottiin Netflixiä. Kun maja on rakennettu, siellä haluaa viettää koko päivän. 

Eihän tuo ulkoa päin ole juuri minkään näköinen, mutta sisältä viihtyisä kuin mikä. Tästä lähin rakennamme enemmän majoja. Kesällä on aivan pakko hakea kierrätyskeskuksesta vanhoja lakanoita ja väsätä parvekkeelle oma beduiiniteltta aurinkoisia lukutuokioita varten. 

Tuntui virkistävältä tehdä niitä asioita mistä on lapsena pitänyt. Nyt kun on aikuinen, voi haistattaa paskat kaikille normeille ja tehdä mitä lystää. Kun se vain menisi tuonne selkärankaankin pysyvästi. Liian usein tulee mieleen että mitähän tästä nyt ajatellaan. Useimmiten en välitä, mutta olisi hyvä jos voisin välittää siitä entistä harvemmin. 

Olen alkanut uskoa että minun tehtäväni täällä on herättää kanssaihmisissä pahennusta ja tuoda vaihtelua, kun en kerran yhteiskunnan tuottavaksi jäseneksi kelpaa. Onpahan muilla edes joku jota paheksua ja tuntea sitten itsensä paremmaksi ihmiseksi. 

Ainakin nyt pääsiäisenä tunsin itseni pitkästä aikaa tyytyväiseksi elämääni. Muistelin muutaman vuoden takaista elämääni, jolloin toivoin itselleni seuraavia asioita: 

- Elämänkumppania, joka olisi yhtä omituinen kuin itsekin olen. 

- Sen verran hyvää elintasoa ettei tarvitsisi aina kaupassa miettiä ostanko hammastahnaa vai lihaa kun piti rahan puutteessa valita vain toinen. 

- Että voisi matkustella kaikkiin niihin paikkoihin joihin olin aina haaveillut matkustavani. 

Nuo kaikki ovat toteutuneet. Ihan joka paikkaan en tietenkään ole ehtinyt vielä matkustamaan (paikkoja on niin paljon ja rahaa ei edelleenkään ole älyttömiä määriä), mutta esimerkiksi minulle kaikkein rakkaimmassa paikassa (Firenze) olen päässyt käymään jo kahdesti. Vuoden 2007 Miu varmaan mätkisi vuoden 2015 Miuta turpaan liiasta valittamisesta, kun tämä on kerran saanut ihan kaiken mitä on halunnut. 

Miksi ihmeessä en sitten osaa olla tyytyväinen kuin näinä harvoina hetkinä? Kunpa tietäisin. Ehkä jokaista ihmistä ajaa eteenpäin tyytymättömyys vallitseviin olosuhteisiin, olivatpa ne kuinka hyvät tahansa. Varsinkin, kun on aina vertailukohteena joku jolla menee paremmin kuin itsellä. Tyytyväinen ihminen pysähtyy ja jää aloilleen, eikä hän tarvitse enää mitään. 

Ongelma lienee siinä että tavoittelen paljolti asioita mitä en ehdottomasti voi millään inhimillisillä keinoilla saada. Yksi niistä on menneisyyden muuttaminen. Onneksi on se aika sinne juupelin kriisikeskukseen. Meikällä nimittäin alkaa taas upottaa.