Kriisikeskuksessa kävin tänään. Vastassa oli ammattitaitoinen työntekijä joka ihan oikeasti kuunteli mitä minä sanoin ja osasi keskustella asioista todella antoisalla tavalla. Silloin kun kävin mt-toimistolla, omahoitaja jaksoi pyöritellä vuosikausia sitä "älä murehdi, kyllä niitä ihmeitäkin tapahtuu" -levyä, josta ei ollut mitään apua. Kriisikeskuksessa asioinnista jäi tosi hyvä fiilis, tuntui että apua ihan oikeasti halutaan antaa ja sitä sieltä myös sai. Varasin uuden ajan parin viikon päähän. Jospa se siitä.
Paskat Naapurit -lotossa on tämän kuun vaihteessa tullut toinenkin jättipotti. Yläkertaan muutti kuun vaiheessa joku, joka tykkää jumputtaa paskaa poppia täysillä päiväsaikaan (onneksi ei sentään joka päivä). Ja kun sanon täysillä, tarkoitan täysillä. Täällä ei meinaa kuulla omia ajatuksiaankaan. En ymmärrä miten sitkeässä elää se käsitys että päiväsaikaan muka saisi kutsua vaikka torvisoittokunnan kotiinsa jos niin halajaa, kun ei kerran ole hiljaisuus. Nyt toissailtana sillä oli sitten pippalot, jossa soitettiin paskaa poppia täysillä ja kovaäänisen musiikin vuoksi myös parinkymmenen vieraan piti huutaa ja kirkua toisilleen täysillä että olisivat kuulleet toisiaan. Ihan tolkuton mekkala sekä asunnossa että rapussa. Justiin kun olin itse aikeissa kutsua kevään ensimmäiset sinivuokot niin maija kaartoi pihaan ja kohta asunnosta vipattiin pihalle melkoinen lössi kännistä porukkaa.
Niin että sitten tiedätte.
PS. Viime yönä tapahtui todella kummallinen episodi. Joskus yhden jälkeen aamuyöstä joku ajoi autolla taloamme ympäri torvea huudattaen. Mikähän helvetin kuningasajatus siinäkin taas oli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti