Olen huomannut, että Raamattu on epätäydellinen. Sieltä puuttuu kokonaan maininta kahdeksannesta vitsauksesta, jota anopiksikin kutsutaan. On niitä hetkiä, jolloin voisin juosta huutaen pää edellä päin seinää sen naisen takia. Oli mennyt lupaamaan miehen veljen 8-vuotiaalle että minä vien tämän sirkukseen, kysymättä tietenkään minulta ensin asiasta yhtään mitään. Enkä minä nyt tietenkään kehtaa kieltäytyä kun muksu odottaa sirkuskokemusta niin kovasti. Minä puolestani en todellakaan odota innolla sitä että näkisin kärsiviä sirkuseläimiä.
Eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta kun anoppi saa idean mitä minä voisin puuhata lasten kanssa (nimenomaan minä, ei edes me yhdessä mieheni kanssa, jonka veljen lapsia ne kuitenkin ovat), kertoo siitä lapsille jotka innostuvat - minun tehtäväni on sitten toteuttaa nämä ideat tai vaihtoehtoisesti kuunnella moitteita siitä että lapsille ei saa tuottaa pettymyksiä. Eihän minulla ole mitään esteitä toteuttaa näitä toisten ihmisten päähänpistoja, koska lapsettomana minulla on tietysti paljon aikaa, ja lapsettomana naisena minulla on toki ilman muuta halu ja into käyttää jokainen mahdollisuuksien rippunenkin lasten kanssa olemiseen kun omia ei ole eikä tule. Ehkä anoppi toivoo että lasten seurassa minun aivoni ja munasarjani jotenkin loksahtaisivat suotuisaan asentoon ja alkaisimmekin lisääntyä kuin taikaiskusta?
Joskus harmittaa kun olen liian kohtelias, enkä sano mitään poikkipuolista. Pitäisi varmaan ruveta sanomaan, joskin pelkään että mikäli sanaisen arkkuni avaan, sieltä tulee pitkään patoutunut oikeamielinen purkaus jota ei saa pysäytettyä.
Hyviäkin uutisia: Kela teki vihdoin ja viimein päätöksen, kuntoutustuki jatkuu tammikuun loppuun!
2 kommenttia:
No hohhoijaa. Tee samantapainen temppu joskus takaisin, suorastaan raivostuttavaa!
Hermot on kyllä menneet kyseiseen emäntään useammin kuin edes kehtaisin myöntää.
Kunpa keksisinkin jotain millä voisi vähän tasata tilejä.
Lähetä kommentti