Glögi ja hedelmäkakku ovat tehneet kauppansa. Vielä on tälle illalle yhdet lasilliset ja pari viipaletta nautittavaksi Monty Pythonin seurassa. Olemme hissukseen katsoneet Pythonia läpi ja siinä nostalgisoidessa olen hoksannut ajan armottoman kulumisen: tätä ehdottomaan top 5 -suosikkisarjoihini kuuluvaa ohjelmaa esitettiin ensimmäisen kerran televisiossa 45 vuotta sitten ja ryhmän jäsenet ovat ylittäneet 70 vuoden rajapyykin.
Intterwebsissä on kohistu 19-vuotiaasta "kielinaisesta" joka on tehnyt videon missä hän imitoi eri kieliä. Ihan lystikäs video, mutta en parhaalla tahdollakaan pysty ymmärtämään asiasta syntynyttä kohua. Vastaavanlaisia videoita on tuubista löytynyt vuosikaudet, ja monissa niistä imitoidaan kieliä vieläpä huomattavan paljon paremmin. En keksinyt muuta syytä tämän videon menestykseen kuin oikeaan saumaan sattunut viraalilevitys ja - ei nyt kursailla turhaan - se seikka, että pääesiintyjä on kuvankaunis 19-vuotias tyttönen. Käsi sydämelle: jos esiintyjä olisi ollut kuin kuka tahansa arkisen näköinen vastaantulija, olisiko moista kohkausta asiasta syntynyt? Ei.
Se, mitä en ihan oikeasti jutussa ymmärrä, on kohkaaminen tytön lahjakkuudesta. Osaan itse imitoida kieliä samalla tavalla (useampaa kieltä ihan oikeasti opiskelleena paremminkin), mutta en hurjimmissa kuvitelmissanikaan ole ajatellut että se olisi aivan erityinen lahja. Väittäisin, että kuka tahansa vähääkään kielipäätä omaava kykenee samaan. Kielivideota seurannut lauluvideo ei ollut sen kummoisempi, semihyvä kuoroääni, mutta ei mikään erityisen briljantti tai erottuva. Lahjakkuudesta puhuisin vasta siinä kohtaa jos tyttö ihan oikeasti puhuisi noita imitoimiaan kieliä sujuvasti tai laulaisi paremmin kuin keskiverto idols-esiintyjä.
Tässä kohtaa tajuan, miksi niin moni asia menee päin persettä: kulttuurin (ja oikeastaan minkä tahansa muunkin) kuluttamisen saralla paketista on tullut tärkeämpi kuin sen sisältö. Jos rokonarpinen kunnanviraston setä Iisalmesta puhuu sujuvasti seitsemää kieltä ja vapaa-aikanaan laulaa kuin Pavarotti konsanaan, se ei kiinnosta ketään, koska rokonarpinen kunnanviraston setä. Jos superkaunis tyttö osaa imitoida sitä miltä jotkut kielet stereotyyppisesti niitä osaamattomalle kuulostavat, tarvitaan kaksi manageria ja esiintyjä itse sanoo että suunnittelee tästä pysyvämpää uraa. Pysyvämpää uraa? Kielten imitoimisessa?
En ole missään muualla ottanut kantaa kielinaiseen ja hänen ympärillään vellovaan keskusteluun lahjakkuudesta. Ihan vain siksi, että jokainen realistinen kommentti siitä mitä todellinen lahjakkuus on, miten paljon lahjoja ja raakaa työtä tarvitaan että voi ihan oikeasti ruveta laulajaksi ja luoda siinä ihan oikeaa uraa, leimataan heti tyypilliseksi kateellisten suomalaisten katkeraksi panetteluksi. On toki oikein ja arvollista että kielinainen ottaa hetkestä kiinni ja nyhtää tästä viidentoista minuutin kuuluisuudesta irti sen minkä suinkin vain saa, mutta surettaa että tytön päähän oikein laittamalla laitetaan ajatuksia että hän on huippulahjakas superyksilö matkalla kiintotähdeksi. Näitä hetken kuuluisuuksia leivotaan viihdealalla tämän tästä, ja hyötyjä on aina joku muu kuin esiintyjä itse. Ei mene kauaa, kun tilalle tulee toinen. Ja sitten taas uusi. Ja taas uusi. Jengi kyllästyy nopeasti ja haluaa aina uuden nätin paketin. En kahdehdi kielinaista, enkä ymmärrä miksi kukaan muukaan kadehtisi?
Nämä tällaiset tapaukset saavat minut aina pohtimaan, kumpi on sairaampi: yhteiskunta, joka tuottaa onttoa ja sisällötöntä huttua kaikilla elämän osa-alueilla vai yhteiskunnan jäsenet jotka sitä huttua niin ahneesti ja laput silmillä itselleen rohmuavat mitään kyseenalaistamatta?
Onko ihme, jos niin moni menettää tässä sirkuksessa järkensä?
Intterwebsissä on kohistu 19-vuotiaasta "kielinaisesta" joka on tehnyt videon missä hän imitoi eri kieliä. Ihan lystikäs video, mutta en parhaalla tahdollakaan pysty ymmärtämään asiasta syntynyttä kohua. Vastaavanlaisia videoita on tuubista löytynyt vuosikaudet, ja monissa niistä imitoidaan kieliä vieläpä huomattavan paljon paremmin. En keksinyt muuta syytä tämän videon menestykseen kuin oikeaan saumaan sattunut viraalilevitys ja - ei nyt kursailla turhaan - se seikka, että pääesiintyjä on kuvankaunis 19-vuotias tyttönen. Käsi sydämelle: jos esiintyjä olisi ollut kuin kuka tahansa arkisen näköinen vastaantulija, olisiko moista kohkausta asiasta syntynyt? Ei.
Se, mitä en ihan oikeasti jutussa ymmärrä, on kohkaaminen tytön lahjakkuudesta. Osaan itse imitoida kieliä samalla tavalla (useampaa kieltä ihan oikeasti opiskelleena paremminkin), mutta en hurjimmissa kuvitelmissanikaan ole ajatellut että se olisi aivan erityinen lahja. Väittäisin, että kuka tahansa vähääkään kielipäätä omaava kykenee samaan. Kielivideota seurannut lauluvideo ei ollut sen kummoisempi, semihyvä kuoroääni, mutta ei mikään erityisen briljantti tai erottuva. Lahjakkuudesta puhuisin vasta siinä kohtaa jos tyttö ihan oikeasti puhuisi noita imitoimiaan kieliä sujuvasti tai laulaisi paremmin kuin keskiverto idols-esiintyjä.
Tässä kohtaa tajuan, miksi niin moni asia menee päin persettä: kulttuurin (ja oikeastaan minkä tahansa muunkin) kuluttamisen saralla paketista on tullut tärkeämpi kuin sen sisältö. Jos rokonarpinen kunnanviraston setä Iisalmesta puhuu sujuvasti seitsemää kieltä ja vapaa-aikanaan laulaa kuin Pavarotti konsanaan, se ei kiinnosta ketään, koska rokonarpinen kunnanviraston setä. Jos superkaunis tyttö osaa imitoida sitä miltä jotkut kielet stereotyyppisesti niitä osaamattomalle kuulostavat, tarvitaan kaksi manageria ja esiintyjä itse sanoo että suunnittelee tästä pysyvämpää uraa. Pysyvämpää uraa? Kielten imitoimisessa?
En ole missään muualla ottanut kantaa kielinaiseen ja hänen ympärillään vellovaan keskusteluun lahjakkuudesta. Ihan vain siksi, että jokainen realistinen kommentti siitä mitä todellinen lahjakkuus on, miten paljon lahjoja ja raakaa työtä tarvitaan että voi ihan oikeasti ruveta laulajaksi ja luoda siinä ihan oikeaa uraa, leimataan heti tyypilliseksi kateellisten suomalaisten katkeraksi panetteluksi. On toki oikein ja arvollista että kielinainen ottaa hetkestä kiinni ja nyhtää tästä viidentoista minuutin kuuluisuudesta irti sen minkä suinkin vain saa, mutta surettaa että tytön päähän oikein laittamalla laitetaan ajatuksia että hän on huippulahjakas superyksilö matkalla kiintotähdeksi. Näitä hetken kuuluisuuksia leivotaan viihdealalla tämän tästä, ja hyötyjä on aina joku muu kuin esiintyjä itse. Ei mene kauaa, kun tilalle tulee toinen. Ja sitten taas uusi. Ja taas uusi. Jengi kyllästyy nopeasti ja haluaa aina uuden nätin paketin. En kahdehdi kielinaista, enkä ymmärrä miksi kukaan muukaan kadehtisi?
Nämä tällaiset tapaukset saavat minut aina pohtimaan, kumpi on sairaampi: yhteiskunta, joka tuottaa onttoa ja sisällötöntä huttua kaikilla elämän osa-alueilla vai yhteiskunnan jäsenet jotka sitä huttua niin ahneesti ja laput silmillä itselleen rohmuavat mitään kyseenalaistamatta?
Onko ihme, jos niin moni menettää tässä sirkuksessa järkensä?
3 kommenttia:
No joo, kyllä ihan samaa kohua itsekin ihmettelin. Tietysti olen vain katkera, kun en vain osaa :D En vain ihan aikuisten oikeasti nähnyt videossa mitään ihmeellistä näin taitojen osalta.. Pitäis varmaan, perkele, ite tehä paremmin. Vaan kun ei kiinnosta. Kiitos tästä, päivän naurut!
Jotenkin homma meni tänään entistä kornimmaksi, kun kielinaiselle annettiin kotikaupunkinsa palkinto joka on tähän mennessä annettu elämäntyöstä. Parin YouTube-videon takia.
Elämme sairaita aikoja.
Voi hyvää päivää :D
Lähetä kommentti