Voitin lotossa, kuten olin suunnitellut. Summa oli vain vähän eri kuin mitä minulla oli mielessä, mutta en minä 10,70 eurollekaan nenääni niistä. Pitää seuraavalla kerralla sanoa, että voitan päävoiton lotossa.
Nyppii jo pahasti se vastaanottamani asiakastyö. Ollaan sovittu aikatauluista ja tapaamisista ja siitä mitä missäkin järjestyksessä tehdään, mutta silti minulle soitellaan harva se päivä ja vielä miltei iltakymmeneltäkin, että mites olis tämmönen ja tämmönen juttu vielä siihen. Sitten ei suostuta mitenkään ymmärtämään miksi jokin juttu ei vain ole toteuttamiskelpoinen koska tekniset rajat tulevat vastaan. Alkaa tuntua todella kuormittavalta ja ahdistavalta. Kadun että otin koko homman ylipäänsä vastaan. Ärsyttää ihan helvetisti tuollainen jatkuva perään soittelu. Asiaa ei yhtään helpota se että työharjoittelupaikassa on kovat paineet suoriutua tehtävistä. Sielläkin vain peli kovenee koko ajan.
Välillä tuntuu että pää räjähtää. Tekisi mieli huutaa kaikille että jättäkää nyt saatana minut edes hetkeksi rauhaan.
2 kommenttia:
Onhan tuo jo hyvä merkki siitä että lottovoitto saattaisi olla tuloillaan. Ehkä.
Mua hämmentää kun mullekin tarjoutui tilaisuus saada CV:seen täytettä, mutten ole vielä uskaltanut edes ajatella uskallanko vai enkö. Yksi asia kerrallaan.
Tämän tekstin perusteella alkoi epäilyttämään kannattaako sittenkään suostua... :D
Tekisi mieli sanoa että ei kannata :D Riippuu tietysti vähän hommasta.
Näköjään selvät aikataulusopimuksetkaan ei riitä, joka halvatun ehtoo pirisee puhelin x_x
Lähetä kommentti