Gourmondon paketti tuli eilen. Boheemi syyskuu kulutti edellisen satsin nopeammin kuin olimme arvelleet. Nyt kun mies on töissä, ei keskellä viikkoa voi laitella ruokaa pitkän kaavan kautta ja nautiskella sitä sitten viinilasillisen kera. Tällä kertaa pakettiin otettiin myös saksalaista glühweinia jouluksi, kuten myös iso pullo Chartreusea. Tuli myös kilo kahvipapuja, mutta en laittanut niitä kuvaan.
Luovuin nettisivujen tekemisestä. Tuli älyttömän helpottunut olo. Yritin kyllä, mutta ei siitä tullut hittojakaan. En ehtinyt ja jaksanut tässä ajassa ruveta paneutumaan koodien saloihin, ja henkisen puolen jaksaminenkin oli jo pelkästään noissa graafisissa töissä pettämäisillään. Nyt on hienoa kun kaikki on valmista ja tarvitsee vain kirjoittaa lasku. Ja vannoa että ei koskaan enää. Tulipahan ainakin työnäytteitä lisää, mutta nyt keskityn kehittämään itseäni ja taitojani, varsinkin siellä kuvituspuolella. Se cv-portfolio -verkkolehtikin on ihan vaiheessa kun kaikki aika ja energia on mennyt noihin muihin hommiin. Blogikin on jäänyt retuperälle.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Eviran mielestä lörtsyä ei saisi kutsua lörtsyksi. Koska olen syntynyt ja kasvanut Savonlinnassa, olen kasvanut lörtsyn maagisella voimalla. Lörtsyistä voi kasata sekä pää- että jälkiruuan. Koulun retkillä eväinä oli lörtsy, omena ja pillimehu. Jossakin puolimatkan pysähdyspaikalla opettajat kaivoivat bussin tavaratilasta lörtsylaatikon, josta jaettiin itse kullekin mahantäytettä. Lörtsy on pyhä. Lörtsyn kanssa ei pelleillä. Savonlinnalaisten yleisen uppiniskaisuuden tuntien veikkaan, että nimestä ei luovuta, eikä sitä täsmennetä. Savonlinnalaiset onnistuivat mäkättämään itsensä Ylen Itä-Suomen uutisten sääkartalle (vaikka normaalisti alueuutisten sääkartalla ovat vain maakuntien pääkaupungit), joten lörtsyn puolesta he menevät vaikka tervapataan.
On tää niin huikeeta. Pääsen askartelemaan joulukortteja hyvillä mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti