Valtaistuinpeli

Nyt sitä ollaan sitten virallisia kokemuskouluttajia. Joo, ei tunnu miltään. Saihan siitä paperin, ja kaipa käyn joskus lätisemässä jotakin, jos siltä tuntuu. Mukavinta on, että ei ole pakko jos ei siltä tunnu. Oman kokemusluennon esittäminen muille kurssilaisille aiheutti valtavan henkisen krapulan, eihän sitä omia likapyykkejään mieluusti julkisesti levittele. Onneksi vastaanotto oli silti rohkaiseva ja sympaattinen. 

Nyt kun Areenalta on tullut ensimmäinen kausi Game of Thronesia, voin myöntää olevani myyty. Silloin joskus kun se näytettiin telkkarissa ekaa kertaa, en muistanut katsoa paria ensimmäistä jaksoa enkä sen jälkeen jaksanut pyristellä takaisin kärryille. Esitysaikakin oli muistaakseni kovin myöhäinen (eikä meillä ole tallentavaa digiboksia), joten sekin pudotti minut pois katsojakunnasta. Nyt on sitten eka kausi tapitettu. Koska reissun takia jäisi pois kymmenen seuraavaa jaksoa, mies tilasi Amazonista halvalla kolme ensimmäistä kautta. On kyllä niin hyvä sarja että joka jakson jälkeen tekisi mieli nousta seisomaan ja taputtaa (paitsi silloin kun tekee mieli repiä hiuksia päästä kun joku suosikkihahmo menettää henkensä). 

Nyt kun mies on saanut ensimmäisen palkkansa, tuntuu ihan oudolta kun rahaa on äkkiä niin paljon käytettävissä. Dvd-boksin lisäksi olemme ostaneet uuden kissankuljetuskopan kun entinen pysyi kasassa vain pyhällä hengellä ja ne oopperaliput. Muuten raha jääkin sitten säästöön. Parasta säästää mahdollisimman paljon ensi vuonna, jos määräaikaisuuden jälkeen homma ei enää jatkukaan. 

Vielä pari vuotta sitten olisin vastaavassa tilanteessa halunnut uuden sohvan ja kirjahyllyt ja ties mitä, mutta nyt tähän nuukailuun on niin tottunut, että ajatus rahan laittamisesta johonkin mitä on taloudessa ennestään ehjänä, tuntuu erittäin vieraalta, jopa vastenmieliseltä. Emme kuitenkaan ole kitupiikkejä jotka eivät koskaan osta mitään kivaa, mutta paljon enemmän tulee käytettyä harkintaa ja katsottua tulevaisuuteen. Nyt kun minulla on käsissäni joutavaa aikaa, paljon mietiskelen sitä mitä kaikkea voisi tehdä itse. Uutta tietokonepöytää olen suunnitellut jo pitkälle, appiukko on luvannut jo vanhaa lankkua josta voin väsätä lankkupöydän, ostan siihen vain edullisesti jostain rautaiset jalat. Mutta se on vasta ensi kesän homma. 

PS. Urakka, josta olen viimeiset pari kuukautta valittanut, on nyt saatu viimeiseen päätökseen. Kaikki on valmista ja asiakkaalle mieluisaa ja laskukin on nyt toimitettu perille. Ei enää koskaan, paitsi sitten kuitenkin taas ensi kerralla. En kai minä tässä jamassa olisi jos osaisin ottaa opikseni?