Eilen olimme miehen veljentyttären syntymäpäivillä. Sen, jonka kummeja molemmat olemme. Olimme paskoja kummeja ja veimme kirjan emmekä toivottua nälkiintyneen pirihuoran näköistä nukkea (Monster High vai mikä se oli) joita taloudessa on ennestään valtava korillinen. Kirja oli kyllä mieluinen (mummon piti heti lukea se kaksi kertaa peräjälkeen), mikä oli mukava yllätys.
Se mikä ei ollut mukavaa, eikä valitettavasti edes yllätys, oli saamamme kohtelu noin muuten. Tervehdysten lisäksi meiltä ei kyselty kuulumisia, eikä ylipäänsä meille puhuttu yhtään mitään. Miehen veli puhui koko ajan isänsä (joka asuu naapurissa ja jonka kanssa näkevät joka päivä) kanssa traktorin akkujen sarjoituksesta ja ihan tietoisesti oli sanomatta veljelleen (jota näkee harvoin) sanaakaan. Avovaimonsa ei puhunut kummallekaan mitään, ainoastaan miehen äidille vähän jotakin. Kaikin tavoin kyllä tehtiin selväksi että meidät on kutsuttu siksi kun oli pakko, eikä mistään muusta syystä. Muita vieraita paikalla ei ollut. Kun itse keskustelin miehen kanssa hänen uudesta työstään niin siihen kyllä veli heitti väliin että ylemmän toimihenkilön titteli on itse asiassa aika huono titteli. Ei onnittelua siitä, että sai työpaikan. Ei kiinnostanut kysyä mitä mies edes tekee siellä. Firmankin muisti väärin, vaikka mies on tehnyt kaikki työpätkänsä viimeisen kolmen vuoden ajalta siihen samaan lafkaan.
Että vitutti. Vituttaa yhä. Kohtelu oli kuin Putinilla G20-maiden kokouksessa, sillä erotuksella että me olemme syyllistyneet vuokralla asumiseen kerrostalossa, lapsettomuuteen, outoihin ammatteihin ja epänormaaleihin harrastuksiin. Alkaa ihan tosissaan tulla mitta täyteen. En jaksa enää tuota paskaa. Taas kerran heräsi kysymys, että miksi minutkin on pyydetty lapsen kummiksi jos olen niin kummallinen ja epäilyttävä henkilö, hädin tuskin tervehdyksen arvoinen?
Eilen mies poikkeuksellisesti törsäsi hiukan ensimmäisen palkkansa kunniaksi ja osti meille liput ensi kesäksi Toscan ensi-iltaan Savonlinnan Oopperajuhlille (olen niin iloinen, kun moneen vuoteen en ole päässyt). Törsäsi hyviin paikkoihin, en ole koskaan ostanut sen hintaluokan lippua. Siitä on tarkoitus tehdä kiva yhden päivän miniloma kun joulukuun reissun jälkeen miehellä ei ole mahdollisuutta pitää kertyneitä lomia kuin vasta vuoden päästä. Varataan pöytä jostain paremmasta paikasta, vedetään ykköset päälle, käydään syömässä, nautitaan oopperasta ja sen jälkeen vielä lasilliselle.
Kieltämättä ilo oopperastakin haihtui paljolti sen jälkeen kun saimme kylmää kyytiä lankomieheltä perheineen. Pelkään jo etukäteen millaista vinoilua siitäkin tulee. Ja sitähän tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti