Tässä nyt niitä kuvia. Johan tästä onkin kuukausi kun sinne lähdettiin, mutta välissä oli joulu ja flunssa ja muuta purtavaa. En kovin suurta kuvakimaraa tänne tuo, koska oli monia paikkoja joissa ei saanut kuvata ja toisekseen keskityin enemmän nauttimaan olostani kuin kuvaamaan (vaikka kuvasin kyllä ihan kohtuullisesti). 5D mark II varustettuna vakaajallisella 24-70 mm f2.8 -obiskalla ei ole niitä keveimpiä mukanaraahattavia.
Kun puhutaan Prahasta, ainakin minulle tulee ensimmäisenä mieleen Kaarlen silta. Ja hienohan se on, kunhan muistaa mennä ihan aamupäivästä, jolloin porukkaa on vähän eivätkä karikatyyrien ja rihkaman kaupustelijat ole vielä raahanneet itseään sillalle. Kaupustelijoita on vähän, mutta päiväsaikaan ja etenkin viikonloppuna silta on tupaten täynnä porukkaa. Aamu on tunnelmallisin. Sillan molemmat päätyportit ovat kauniita.
Toisena tulee mieleen astronominen kello ja vanhan kaupungin aukio, jotka ovat tässä. Tästäkin jos haluaa kuvan ilman ylimääräisiä ihmisiä, kannattaa olla liikkeellä aamusta. Kesäajasta en tosin mene vannomaan auttaako sekään. Kellon tasatunnein esittämä pikku näytelmä kelloa soittavine luurankoineen ja kiekuvine kultaisine kukkoineen on hauska. Kävimme töllistelemässä sitä useaan kertaan. Noin ylipäänsä joulukuu oli mukavaa aikaa olla liikenteessä, kaupungin aukiot ja torit oli koristeltu jouluiseksi ja viikolla ei missään ollut suuria tungoksia (viikonloppuna taas tunnetuimmissa paikoissa on helvetti valloillaan).
Koko kaupunki oli itsessään nähtävyys. Arkkitehtuuri oli todella kaunista ja hyvin säilytettyä. Keskustassa oli aika vähän mitään moderneja rakennuksia, jotkut ostoskeskukset olivat uusia mutta yllättävän hyvin ne oli saatu sopeutettua historialliseen ympäristöön. Lystikäs poikkeus oli tuo Tanssiva Talo, joka erottui kyllä ympärillä olevista taloista, mutta kuitenkin edukseen.
Yhden päivän vietimme Kutná Horan pikkukaupungissa, minne pääsi rattoisasti junalla. Päivä sattui olemaan aika sumuinen, joten junan ikkunasta näkyi varsin kauniita näkymiä: sumuisia peltoja joilla kauriit laidunsivat ja loikkivat, mielikuvitusta kutkuttavia vanhoja lehtimetsiä jotka talvi oli riisunut paljaaksi, pieniä kyliä. Paikallisjunan vaunut ovat vanhoja, ja niissä on pieniä kuuden matkustajan osastoja vieri vieressä. Kutná Horassa pääasiallinen kohde oli yllättäen Sedlecin luukirkko, mutta ehdottomasti kannattaa käydä muuallakin. Luukirkossa oli jännä tunnelma joka sai mielikuvituksen laukkaamaan. Luita oli älytön määrä, ja niistä tehdyt kattokruunut ynnä muut koristeet olivat karulla tavalla hienoja. Olimme kirkossa varmaan puoli tuntia, ja sinä aikana useampi äänekäs opastettu ryhmä ryntäsi kirkkoon, otti kiihkeästi kuvia kuuntelematta opasta ja ryntäsi takaisin bussiinsa.
Kutná Horan keskustaan (kuvissa) pääsee paikallisbussilla, jonka pysäkki on lähellä luukirkkoa, Neitsyt Marian katedraalia vastapäätä (sielläkin kannattaa käydä). Keskustassa on Pyhän Barbaran kirkko (alimmassa kuvassa), ja se on myös ehdottomasti käymisen arvoinen: itse kirkko on vaikuttavan hieno sekä sisältä että ulkoa, ja kirkon ympärillä oleva puisto ja muukin ympäristö on kaunista. Kaupungin keskusta on Unescon maailmanperintökohde ja siellä on rattoisa käyskennellä, mutta keskustan ulkopuolella on aika ränsistynyttä (mikä tosin omalla tavallaan oli viehättävää sekin).
Ensi kerralla lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti