Tekisi niin mieli kommentoida tämänpäiväistä Pariisissa tapahtunutta törkeän raukkamaista hyökkäystä, mutta hillitsen itseni. Sanat "törkeän raukkamainen" riittäkööt kuvaamaan asiaa.
Siirrän Prahan kuvia vielä yhden postauksen verran eteenpäin. On akuutimpaakin asiaa, nimittäin vitutusta:
- Vituttaa ns. ystävyys, jossa vain toinen yrittää pitää yhteyttä yllä. Tilanne on johtanut siihen, että nykyisin vituttaa lähes kaikki mikä kyseiseen henkilöön liittyy. En jaksa enää. Katson kalenterista aikaa, milloin olen taas seuraavan kerran olemassa henkilölle, jolle olen kuulemma tärkeä ystävä. Veikkaukseni tosin on, että seuraavallakin kerralla yhteydenottaja olen minä, koska en malta pitää hiljaisuutta yllä kahta kuukautta kauempaa.
- Vituttaa kaksinaismoralismi: henkilö(t), jotka viime vuonna valittivat sitä että palkkojen yleiskorotukset olivat liian pieniä, jakavat säännöllisesti Facessa linkkejä huonoista oloista ulkomailla ja moralisoivat ettei meidän tule valittaa koska Suomessa on kaikki hyvin. Niinkin teki mieli muistuttaa hetkestä jolloin ovat valittaneet sitä että palkankorotus on liian pieni. Mutta työtön ei saa valittaa lääkäriin pääsemättömyydestä, koska kyllä Suomessa kuulemma ihan oikeasti kaikki pääsevät lääkäriin, jos vain haluavat. As if.
- Vituttaa kun tiedän ettei pitäisi provosoitua tuollaisesta ajattelemattomuudesta, mutta en kykene hillitsemään itseäni.
- Vituttaa kun minä olen aina se joka heitetään syrjään kun löytyy parempia kavereita. Näin on ollut aina. Niin kauan kuin muistan.
- Vituttaa tiedostaa olevansa täysi luuseri.
- Vituttaa kun ei saa edes myöntää olevansa luuseri. En minä sano sitä siksi että kalastaisin tsemppausta ja lohdutusta: se nyt vain on realiteetti josta ei pääse eroon, ja sen tunnustaminen on itse asiassa ihan terveellistä. Muille tuo minun luuseriuteni tuntuu olevan vaikeampi juttu, kun sen ääneen sanominen aiheuttaa käsien vääntelyä ja kiusaantuneita kannustuspuheita. Mutta se nyt vain on niin, mitä sitä kiertelemään.
- Vituttaa kun on pakko juoda viskiä keskellä päivää pahimpaan vitutukseen. Normaalisti en joisi, mutta järkytyin sen verran kovasti tuosta Pariisista.
- Vituttaa kun en kohta jaksa vittu yhtään mitään.
Tästä kaikesta voisi lukija vetää sen johtopäätöksen, että tässä viime aikoina on vituttanut tavallista enemmän. Johtopäätös on oikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti