Koko-keikka meni ihan okei, varsinkin kun ottaa huomioon että kyseessä oli ensimmäinen kerta. Alussa takeltelin ja sanoin joka toisen lauseen jälkeen ööh, mutta siitä se sitten lähti. Katsekontaktia en raaskinut juuri yleisöön ottaa muuta kuin ihan loppupuolella. Vähän harmittaa kun unohdin kertoa juttuja joita olisin halunnut kertoa, mutta lohduttaudun sillä että yleisö ei sitä voi tietää että jotain jäi sanomatta.
No nyt lopultakin saatiin se matka varattua. Enemmänhän siihen meni rahaa kun jouduttiin kuusi kokonaista työpäivää odottamaan turhien katevarausten purkamista, ja edullisemmat huonetarjoukset olivat ehtineet jo mennä. Expediasta luvattiin kahdesti lähettää pankkiin purkupyyntö mutta mitään ei koskaan tapahtunut, ja kuuden työpäivän perästä ne purkautuvat muutenkin itsestään. Mutta saatiin sentään se hotelli mitä kärkyttiinkin, vaikka jouduttiin maksamaan vähän enemmän.
Mies oli jo tuossa aikoja sitten luvannut ostaa minulle peilittömän minijärkkärin, koska tuo 5D Mark II ja vakaajallinen f2.8 24-70 mm. ovat niin saatanallisia mukanaraahattavia lomalla. Ensinnäkin koko saamarin combo painaa tonnin mistä syystä hartiat huutavat hoosiannaa, ja sitten kun haluaa ottaa jostain kuvan on pysähdyttävä, avattava laukun soljet, sitten vetoketju, taiteiltava kamera sieltä kaulalle, otettava linssinsuojus pois, ruuvattava vastavalosuoja ensin pois ja sitten paikalleen, tehtävä oikeat säädöt ja ruvettava sitten ottamaan kuvia. Ja sitten kun on ottanut kuvia, pitää ottaa vastavalosuoja taas irti ja laittaa paikalleen, linssinsuojus kiinni, sovitella kamera takaisin laukkuun, taitella kaulahihna sinne sisään, vetoketju ja soljet kiinni. Ja sitten menee muutama minuutti ja tulee taas uutta kuvattavaa, ja sama rumba alkaa alusta. Koko ajan en semmoista moukaria halua kaulassa kantaa ihan jo senkin takia että varsinkin tungoksissa ja ulkosalla se on altis vaikka mille sadettimille, ihmisten juomille, kyynärpäille, you name it. Ja tähän kun lisätään vielä 42 asteen lämpötila kuten esimerkiksi Budapestissa oli, niin kyllä siinä jo alkaa vituttaa ensimmäisen päivän puolivälissä.
No nyt on tulossa Olympus Pen E-PL5 ja siihen 14-42 mm. ja 40-150 mm. obiskat (mitkä vastaavat kinokameran 28-82 mm. ja 80-300 mm. polttovälejä, koska kennokerroin on 2). Tämä hankinta piti tehdä nyt, koska huomasin verkkokauppojen hankkiutuvan eroon E-PL5 -kameroistaan. Varsinkaan noita vaihto-obiskoilla olevia settejä ei ollut jäljellä kuin parissa paikassa. Seuraavat mallit ovat sitten jo kalliimpia. Nyt on kyllä lomalla kuvaaminen helpompaa, sen kun otat kameran laukusta, laitat sen päälle ja otat kuvan. Sitten laitat sen takaisin ja olet iloinen kun et tunne sen painoa missään. Kun se on niin kevyt. Voi keskittyä nauttimaan olostaan eikä vatuloimaan helvetin kalliin järkäleen kanssa, ja kuvat ovat silti erinomaisia.
Ja silti minulla on ihan kauhea fiilis. Mies käy töissä, ostaa kalliin matkan ja sitten vielä pilalle hemmoteltu läskiperseakka vielä narisee uutta kameraa että sen olisi jättekivahelppo istua Trasteveren katukahviloissa napsimassa selfieitä ja kuvata Colosseumia taiteellisista kulmista, vaikka kuvauskalustoa on talossa jo ennestään useamman tuhannen euron edestä (no ne ovat kyllä sentään minun itse maksamiani). Sitten se ruoja vaikuttaa vielä tyytyväiseltä, mikä ei helpota minun oloani yhtään. Valittaisi nyt edes vähän niin voisin tyytyväisenä todeta olevani huono ihminen ja pukeutua tuhkaan ja säkkiin.
Kyllähän se järjellä ajatellen on fiksua pitää kallis ammattikalusto kotona missä se on turvassa ja pysyy kunnossa oikeita töitä varten, mutta silti. Nyrsii. Harmittaa. Hävettää. En minä ole ansainnut, en sitten yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti