Ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu se. Sen tiistaisen neuvolan jälkeen minut passitettiin vielä samana päivänä verikokeeseen, ihan vain että varmistettaisiin raskaushormonin määrä verestä. Jos se olisi ollut matala, niin kyseessä olisi ollut keskenmeno ja luonnollinen poistuma elimistöstä. Mutta sehän olikin sitten korkea. Peräti 14000.
Eilisaamuna kello 08:30 soitettiin että ole hyvä ja lähde sairaalaan heti, siellä odotetaan. Miehen oli määrä lähteä työmatkalle Viroon, ja hän joutui perumaan sen kirjaimellisesti viime metreillä, koska hänen olisi pitänyt lähteä lentokentälle kello 9. Kiva miehen työnantajalle joka oli maksanut jo lentoliput ja autokuljetukset määränpäähän, hotellit ja kaikki. Sairaalassa sitten ultrattiin kahden lääkärin toimesta ja todettiin että siellähän se sikiö on vasemmassa munatorvessa, ja on muuten jo aika iso. Siitä ei kun osastolle kuuden tunnin paastolle ja leikkausta odottamaan. Kyllä säikähdin, jumaliste että säikähdin.
No, eilen iltapäivällä minut sitten leikattiin. Vasen munanjohdin poistettiin kokonaan. Lääkäri sanoi että jos oltaisiin odotettu vielä tuntikin, munanjohdin olisi puhjennut ja olisin ruvennut vuotamaan verta vatsaonteloon. Oli aika täpärällä siis. Nyt minulla on alavatsassani kolme (helkkarin kipeää) reikää ja maha on kellertävä jättiröllykkä. Leikkauksen aikana vatsaonteloon pumpattiin kaasua hyvän näkyvyyden takaamiseksi, ja nyt pitää odotella pari kolme päivää että se kaasu sieltä itsekseen haihtuu. Kaasu onnistuu jostain mystisestä syystä säteilemään kipuna solisluiden alle, en tiedä miten ihmeessä se siinä onnistuu. Miehen piti tuoda minulle toiset housut sairaalaan kun farkut eivät tuon pursuilevan kaasumahan vuoksi menneet jalkaan.
Tänään ennen puolta päivää pääsin sitten kotiin. Käteen saikkulappupaperi diagnoosilla O 00.1 ja ehkäisypilleriresepti ettei näin pääsisi enää käymään. No nythän se mahdollisuus tällaiseen pieneni toki entisestään kun toinen munanjohdin napattiin pois ja sitä ennenkin kesti viisi vuotta saada alkio aikaiseksi, mutta en lähde nyt ottamaan riskejä. Ei tämä mukava toimenpide ollut alkuunkaan. Mahaan koskee, liikkuminen on kivuliasta ja hidasta, ja tuon kaasun takia perätorvi soi alvariinsa.
Alun perin minun piti keskiviikkona heittää mies aamulla lentokentälle, käydä hakemassa itselleni herkkuja illaksi, käydä sitten ystävän kanssa kaupungilla lounaalla, testailemassa iltapäivällä uutta kameraa jossakin kauniissa paikassa, ja viettää sitten ilta Skyrimin parissa herkkuja possutellen. Sen sijaan olin koko päivän rumissa sairaalavaatteissa nälissäni ja janoissani odottelemassa leikkausta kaikenlaiset kauhukuvat silmissäni välkkyen.
On tämä ollut aika huima alkuviikko. Sunnuntaina tein raskaustestin ja keskiviikkona olin jo leikkauspöydällä. Ei ole pää oikein ehtinyt pysyä lainkaan perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti