Nyt on niistä pikkukeikoista lopultakin toimitettu laskut asiakkaille. Saaduilla rahoilla ostan itselleni salamavalon, jotta voin ottaa vastaan lisää keikkoja (niin kuin niitä nyt olisi edes tarjolla). Pakko ostaa oma kun enää ei voi koulun kamoja lainata. Kunnon jalustankin (jykevä Manfrotton kinopää) olen tilannut äiteeltä saamieni valmistujais- ja synttärirahojen turvin. Sitten minulla on edes jonkinlainen perussetti kasassa. Ainakin voipi huvikseen ammattiaan harrastella jos ei muuta.
Pääsiäinen tulee, on hyvä mieli. Olen aina tykännyt pääsiäisestä ja siihen liittyvästä mielikuvastosta: tipuja ja pupuja, keltaista ja vihreää, pääsiäismunia, narsisseja ja koko heräilevän kevään voimakas kirjo. Ja koska olen ahne sika, ajattelen tietysti myös ruokaa. Tänä vuonna meillä ei ole lammasta, halusimme kokeilla muuta. Pääsiäismenuun kuuluu sitruksinen, välimeren yrtein kuorrutettu kokonainen (luomu)kana. Koska en pidä siitä miten broilereita jalostetaan ja millaisissa oloissa ne elävät, ostan mieluummin uunivuokaan kypsymään entisen luomumunien munijan joka on saanut elää mukavaa kananelämää. Kanan kanssa laitan balsamico-kukkakaali-rusinapaistosta. Niiden lisäksi on pashaa ja kuivattuja taateleita ja viikunoita, rusinaviiniä ja proseccoa.
Pääsiäisenä katsoa napotamme Viulunsoittajan katolla sekä koko Kummisetä-trilogian läpi. Ei tarvitse mennä mihinkään, kukaan ei soita eikä vaadi mitään. Voi vain olla ja nauttia. Pääsiäinen on vuoden toiseksi paras juhla. Paras on tietenkin joulu.
Pistin nukkekodin myyntiin. Ostin sen vuonna 2009 tarkoituksenani kunnostaa se ja aloittaa nukkekotiharrastus, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi mitään. Tulin siihen tulokseen että jos viiteen vuoteen ei ole tapahtunut mitään, niin ehkä se harrastus ei ollut minun kohdallani tähtiin kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti