Olen ollut kohta pari viikkoa työttömänä. Alan hiljalleen palautua normaalille jaksamisen tasolle. Kirjoja on kulunut jo monta, olen jaksanut siivota ja laittaa ruokaa kuten normaali ihminen ainakin. Työharjoittelussa ja opiskellessa se ei onnistunut, voimat eivät vain riittäneet.
Vielä eilen minulla oli paljon syvällisiä ajatuksia mielessäni ja tarkoitus oli kirjoittaa niistä, mutta nyt pää on täysin tyhjä. Ajatuksia siitä, miten olen jo saanut kaiken ihan oikeasti tärkeän (lähes kliseisen täydellisen parisuhteen, upeat lemmikit, ystävät ja perhe ovat terveitä ja elossa), ja miten enää voin oikeastaan vain menettää. Ja vaikka olen saanut tuon kaiken, niin moni asia on silti päin persettä, koska pikku perheestämme puuttuu sellainen pikkuseikka kuin taloudellinen vakaus.
Minua ei yksikään työnantaja tule huolimaan töihin elämäni päivänä. Jos mieskään ei moitteettomalla opiskelu- ja pätkätyöhistoriallaan meinaa saada edes uusia pätkätöitä, miten sitten tällainen jolla on valtavia, kiusallisia aukkoja historiassa eikä vähäisintäkään määrää suhteita työllistymiseen käytettäväksi? Osaan vaikka mitä, olen kykenevä oppimaan asioita, mutta nykyään se ei riitä silti mihinkään.
Olen myös siitä ikävä ihminen, että minusta yhdeksän euroa päivässä ei ole riittävä palkka oikeasta työstä. Näen punaista joka kerta kun jossain sanotaan että työllistämistuella työskentely voi poikia Ihan Oikean Työpaikan. Paskan vitut. Kun yksi työllistämistukihenkilö on ollut sovitun pätkän loppuun, tilalle otetaan toinen, koska ilmaista, epätoivoisen toiveikasta työvoimaa on jonoksi asti. Jokaiselle sanotaan ovella, että tämä voi poikia sinulle Ihan Oikeita Töitä, ja saat tästä sentään Arvokasta Työkokemusta (jotta voit päästä tämän jälkeen seuraavaan työllistämistukipaikkaan, josta voit saada lisää Arvokasta Työkokemusta, joskaan et toki edelleenkään saa palkkaa). Moni kunta ja yritys pyörittää rattaitaan työllistämistukiorjilla (toisin paikoin jopa suurissa määrin), ja se on minusta äärimmäisen vastenmielistä. Pitäisi olla laki, jonka mukaan työllistämistuella töitä tehnyt on palkattava määräajan päätyttyä töihin TES:n mukaisella palkalla, jos työntekijälle on oikeasti jatkuva tarve. Loppuisi se ihmisten silmään kuseminen.
Olen viime aikoina mehustellut sillä ajatuksella, että miten kivaa olisi olla Alkon myyjä. Viinin tuotantotavat ja kasvatus kaikkine pikku vivahteineen kiinnostavat minua suuresti vapaa-ajallakin, ja Alkon myyjiä tunnetusti koulutetaan tällä saralla kaiken aikaa. Minusta olisi hienoa tuntea myymäni tuotteet ja osata suositella asiakkaille juuri sitä mitä hän tarvitsee. Jos voittaisin lotossa, suorittaisin Master of Wine -tutkinnon, mutta koulutettuna Alkon myyjänä toimiminen olisi se toiseksi paras vaihtoehto.
Koska tänään on lotto, ja lottovoitto on minun kohdallani tilastollisesti paljon todennäköisempi kuin työpaikka, tein loton. Tiedän jo mitä tekisin (sen Master of Wine -tutkinnon lisäksi). Lähtisin, enkä enää koskaan maksaisi veroja tähän maahan, joka ei kelpuuta minua edes tienaamaan omia rahojani. En ole kiitollinen koneistolle, joka on vetänyt minulta maton alta monta kertaa ja sylkäissyt sitten marginaaliin muiden paheksuttavaksi, vaikka suurimman osan mielestä minun varmaan pitäisi olla, koska veteraanit ja peruskoulu ja neuvolajärjestelmä.
Voiko valtiosta erota?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti