Eilen tuli kummallinen lukijapiikki tähän blogiin. Miltei ahdistuin, ketä tämä nyt kiinnostaa? Naurettavaa toisaalta, eikö tämä valitusvirsikokoelma ole sen takia julkinen että tätä käytäisiin lukemassa? En vain ole tottunut moiseen.
Miehellä oli viime kesän kesätöistä saatuja tyky-seteleitä jäljellä (älkää kysykö mistä se tyky tulee, en minä vain tiedä), ja päätimme sijoittaa niitä elokuviin. Päästiin leffaan siis käytännössä kaksi yhdellä lipulla, koska tyky-seteleistä ei ole tarvinnut maksaa mitään (jotain sillä tykyllä on työhyvinvoinnin kanssa tekemistä). Grand Budapest Hotel pyörii parasta aikaa, joten menimme katsomaan sen. Kyllä oli mainio leffa! Visuaalisesti kiehtova, hauska ja erilainen. Oli kyllä jokaisen euron ja kahden tyky-setelin arvoinen!
Taas sai huokaista helpotuksesta, kun menkat tulivat lopulta. Meidän ei pitäisi teoriassa pystyä lisääntymään, mutta silti on se pikkuriikkinen mahdollisuus että kohdalle osuu. Emme ole kuitenkaan lapsia kaivanneet, sukulaiset noita tuntuvat meille enimmäkseen kaipaavan. Kumma kun omat lapset eivät riitä kun pitää toisillekin lapsia haikailla ja vaatia.
Emme haluaisi että se pikkuruinen teoreettinen lisääntymisen mahdollisuus napsahtaisi tässä elämän lotossa kohdalle, ei ole rahaa eikä kiinnostusta moiseen. Olen kyllästynyt joka kuukausi arvuuttelemaan tämän epätodennäköisyyden puolesta, ja se syö aivan liikaa energiaa, jota minulla ei muutenkaan ole vientiin asti. Hormonaalista ehkäisyä en enää aio käyttää koska se pistää kropan ja pään täysin sekaisin ja siitä seuraava jatkuva valeraskaus synnyttää keinotekoisen halun saada jälkikasvua, sellaisen mitä minulla ei normaalioloissa ole. Olemme ruvenneet arpomaan että keneltä nipsaistaan poikki ja mitä. Ikäkin riittäisi jo.
Tuo lapsiasia on sellainen asia, mitä ei voi yhteiskunnallisella tasolla koskaan tehdä kenenkään mielestä oikein. Olen usein esittänyt sellaisenkin teesin, ettei kahdella työttömällä joista toinen (minä) on vieläpä henkisillä ja fyysisillä sairauksilla ja syntymäkieroumilla kirottu, yksinkertaisesti ole varaa kasvattaa edes sitä yhtä lasta, ainakaan jos haluaa antaa sille edes jonkinlaiset sosiaaliset kehitysmahdollisuudet. Tähän aina vastataan että yhteiskunta tukee mielellään lapsiperheitä ja kyllä sitä aina pärjää ja kyllä se kannattaa vaikka olisi kuinka vähissä varoissa. Auta armias sitten jos menet pyöräyttämään lapsen työttömänä ja vähävaraisena. Alkaa välitön paheksunta ja syyllistäminen, että ei pitäisi mennä tekemään lapsia jos ei ole siihen varaa, ja että kyllä yhteiskunnan elättien pitäisi tajuta olla lisääntymättä ja olematta muille taakkana. Ja jos et tee/voi saada lapsia ja olet onnellinen siitä, niin sekin on sitten jotenkin väärin.
PS. Voitin kuin voitinkin lotossa. Kympin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti