Tekevälle töitä ja muita latteuksia

Kävin eilen kuvaamassa ylioppilasjuhlia ja juhlakalulle potrettikuvia. Meni oikein hyvin vaikka olin ihan paniikissa että mokaan jotakin. Toivottavasti juhlakalu itse pitää kuvista, kunhan saan ne hänelle lähetettyä. Kun kysyin että kumpi haluaa käydä teettämässä kuvat, ylioppilas vai hänen äitinsä, minulle jäi vähän sellainen vaikutelma että valmiiden kuvien olisi tullut heidän mielestään sisältyä hintaan. Palkkio oli muutenkin niin pieni (kuitenkin tutunkaupat kyseessä), että jos siitä rahasta lähtisin vielä kuvia kehityttämään niin 4+4 tunnin työstä minun osuuteni olisi ehkä 30-40 euroa. 

Kyllä minä taas mieleni pahoitin kun yksi kaveri Facebookissa julisti että kyllä tekevälle aina töitä löytyy ja se on ihan omista valinnoista kiinni meneekö opiskelemaan sellaista alaa jolla työllistyy. En tiedä onko kukaan kertonut hänelle että tällä hetkellä avoinna olevia alle 20 000 työpaikkaa vastaan on noin 400 000 työtöntä. Olisihan se toki hauska ollut mennä opiskelemaan lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi, mutta itselläni ei ainakaan paperit ja matikkapää mitenkään moiseen riitä. Kyseinen kaveri on itse vasta valmistunut ensihoitajaksi ja saanut työpaikan. En käsitä miten tuossa aina käy noin: kun ihminen pääsee itse vihreälle oksalle, henkilökohtaiset suuruuskuvitelmat paisuvat ja ymmärrys työttömiä kohtaan karisee. Niin moni alkaa välittömästi pyörittää sitä "tekevälle löytyy aina töitä" -levyä, sellaisetkin jotka muuten aina väittävät kovasti olevansa vähäosaisten puolella. 

Vituttaa kuin liito-oravaa hakkuuaukion laidalla. Käyn itse etsimässä työpaikkoja monta kertaa viikossa. Jos jätetään pois siivoaminen (jota en terveyteni vuoksi voi tehdä) ja puhelinmyynti, arvatkaapa kuinka monta sellaista työpaikkaa tällä hetkellä on tarjolla koko maassa joihin minä täyttäisin vaaditut pätevyys- tai osaamisvaatimukset? Nolla. Enkä voi moittia niitä jotka eivät halua mennä töihin kitupalkalla joka on samankokoinen kuin tuet. Vihreälle oksalle päässeet ihmiset motkottavat, että tuet ovat silloin liian isot. Itse olen sitä mieltä että palkat ovat liian pienet. Jos jonkun mielestä 900-1100 euroa kuussa 40 viikkotunnin raskaasta työstä on liikaa, soisin sellaisen ihmisen tutkituttavan päänsä (ja sitten häpeävän vähän). Jos työvoimapula tarkoittaa pulaa työntekijöistä jotka tekevät työtä riistopalkalla jolla ei maksa edes välttämättömimpiä elämisen edellytyksiä, jossain on todella pahasti vikaa. 

Olen etsinyt myös muista maista. Englannissa näyttäisi olevan monia työpaikkoja, vieläpä oman alani työpaikkoja, joissa täytän kevyesti kaikki vaaditut tiedot ja taidot. Alan hiljalleen taipua sille kannalle, että meidän pitäisi lähteä Brittein saarille työnhakumatkalle kunhan miehen pätkätyö on ohitse. Työtön saa olla enintään kolme kuukautta ulkomailla työnhakumatkalla, ja kummallakin meillä on paljon paremmat työllistymismahdollisuudet siellä. Kuukausikin riittäisi aluksi, joskin kissat pitäisi saada johonkin hoitoon siksi aikaa ja löytää jostain asunto sen kuukauden ajaksi, nettiliittymä työnhakuun sun muut. Ei niin helppoa miltä ensi alkuun vaikuttaisi, mutta yritän ottaa selvää onnistuisiko moinen. 

No, ainakin on kesä.